Helsingin Sanomat julkaisi TNS:n tekemän  mittauksen  23.6. ja YLE  Taloustutkimuksen  tuoreimman  kannatusarvion 7.7. Molemmissa tutkimuksissa puhelinhaastatteluja oli  tehty yli  2400 ja näyte perustuu suomalaista aikuisväestöä edustavaan satunnaisotokseen.   Kokemuksesta tunnen molempien mittaajien metodit ja pidän niiden tuloksia hyvinkin vertailukelpoisina. Mielenkiintoiseksi vertailun tekee  tällä kertaa tiedonkeruun ajankohta.

Hesarin  aineisto oli kerätty 16.5. – 15.6.  Tuoreen YLE-kyselyn  tiedonkeruun ajankohta  oli 8.6. -5.7. Hesarin tulos perustuu statukseen ennen politiikan superviikonloppua ja   YLE mittaa puoluekokousten jälkeistä tilannetta.  Haastatteluja kun tehdään tasaiseen tahtiin viikottain eikä kerta rysäyksellä.

Hesarin mittauksen pääuutinen oli Vihreiden ennätystulos 13, 6 %,  SDP:n kasvun taittuminen sekä toki Kokoomuksen pohjalukemat 17 %. Persujen liuku alaspäin vain jatkui. Lyhyesti vaikutti siltä että, opposition ääni oli kuultu ja hallitusvastuu painoi edelleen etenkin Perussuomalaisia ja johtajuuskriisissä kamppaillutta Kokoomusta.

Kun tarkastelee YLEn tuoretta tulosta näyttäisi siltä, että  henkilövalintojen saama julkisuus ja niihin kohdistuvat odotukset ovat  piristäneet sekä oppositiopuolueita että hallituspuolueita. Keskustan kannattaja kunnassa ollaan kiky-sopimuksen jälkeen yksituumaisen tyytyväisiä Juha Sipilään ja Matti Vanhanenkin kiirehti asettumaan presidenttiehdokkaaksi ennen Paavo Väyrystä – palkintona kyselyn piikkipaikka 21,9 %.

Kokoomuksen salonkivallankumous vietiin loppuun ja ”mies joka ei osannut sanoa ei” valittiin puheenjohtajaksi. Mikä muuttuu jää nähtäväksi – kannatus kääntyi nousuun. Jos muutosta  ei tapahdu, niin Kokoomuksen on turha odottaa  keskiluokan voimakasta siirtymää takaisin kannattajakuntaan, etenkin kun Vihreät jylläävät yhä vahvemmin suurissa kaupungeissa.

Li Anderssonin valinta oli välttämättömyys. Listä on tullut  sellainen mediakuningatar, että tämä kortti oli  Vasemmistoliitossa katsottava ja kas,  kannatus kääntyi nousuun ohi Persujen. Nähtäväksi jää, ettei Anderssonille  käy samoin kuin Alexander Stubbille – arkinen puolueen johtaminen vie valovoimaisuutta. Vihreissä olisin kyllä huolissani.  Andersonin johdolla Vasemmistoliitto liikkuu samoilla kalavesillä Vihreiden kanssa Vihreillä on  lisäksi kiperä puheenjohtajavaali edessään.

RKP:ssä juhlittiin lasikaton rikkoutumista  Anna-Maja Henrikssonin valinnan myötä.  Epäilen onko perinteisestä Henrikssonissa rotia viemään RKPtä kielipuolueesta yleispuolueeksi,  johon Haglundilla oli pyrkimystä.  Kannatus viisarit eivät ole ainakaan  heilahtaneet. Entä perussuomalaiset, joita vaivaa jytkyn sijaan ”sitku” – eli tästä noustaan sitten kun vaalit tulevat. Timo Soini jaksaa vähätellä mittauksia. Toki vaaleihin on on 1000 päivää ja varmasti sitä ennen tapahtuu paljon,  mutta mistä kaivaa kadonnut  lähes 10 % kannatus?  Fixit-kortin hipelöinti on jo alkanut ainakin Sebastian Tynkkysen toimesta.

Mistä siirtymät ovat kotoisin? Kun otos on noin 2500  eli  1 % näytteestä  edustaa  25 vastaajaa,  ei siirtymän etsiminen  puolueesta toiseen ole mahdollista. Sen sijaan isompien taustaryhmien tarkastelu on mielenkiintoista, kuten YLE ja Taloustutkimus ovat tehneet. Onkin todennettavissa, että työväkeen kuuluvat ovat siirtyneet Kepuun ja valkokaulusväki vilkuilee  jopa Vasemmistoliiton suuntaan. Puolueuskollisuus on entistä rajallisempaa ja ajankohtaiset asiat kääntävät helposti kansan mielen. On mielenkiintoista nähdä tuleeko muutoksesta trendi vai jäivätkö muutokset hetken hyppäykseksi.