Neljä kovaa V:tä: Virhemarginaali, validiteetti, vankkurit ja veikkaus

30.3.2023 / Juha Aalto / Jätä kommentti

Vaaleihin on enää vajaa neljä päivää. Jo pari viikkoa mediat ovat toitottaneet, että ollaan jännän äärellä ja kuka tahansa kolmesta suuresta voi voittaa kisan. Perusteena viitataan muun muassa trendiin, virhemarginaaliin, tori-puheisiin ja hiihtokeleihin. Oikein on ollut todeta, että gallupit eivät äänestä ja että paikat ratkaisevat eivät äänet. Kahdella viimeisellä on kuitenkin kova korrelaatio, vaikka monen mielestä D Hontin menetelmä ei ole reilu eteenkään pienpuolueille. Katsotaanpa muutamaa ennakointiin vaikuttavaa avaintekijää.

Virhemarginaali

Kyllästymiseen asti olemme saaneet kuulla ensin koko syksyn, että muutokset mahtuvat virhemarginaaliin. Ja nyt kuka tahansa voi olla ykkönen kun kärkikolmikon kannatus on virhemarginaalissa. Virhemarginaali on 95 % luottamustason puolikas. 95 % luottamustaso tarkoittaa sitä 1/20 tapauksissa osuma voi olla virhemarginaalin ulkopuolella. Omalla urallani tällaista ei ole sattunut koskaan! Koska havainnot jakautuvat Juho Rahkosta lainatakseni ”kellotaajuuden tavoin” merkitsee tämä sitä, että esim. 20 % kannatuksen saaneen puolueen tulos on varmemmin välillä 20-21 kuin esimerkiksi välillä 22-23. Ja muistakaamme, että tutkimusyritysten tekemät korjaukset edellisen äänestyskerran käyttäytymisestä pienentävät virhemarginaalia edelleen.

Validiteetti

Jos kyselyn kysymykset eivät ole selkeitä ne eivät mittaa sitä mitä halutaan. Kannatuskyselyissä on vakiintunut kysymyksen asetanta ”mitä puoluetta äänestäisitte nyt” on selkeä, mutta otoksen painotukseen voi tulla pientä klappia kun kysellään mitä puoluetta äänesti viime vaaleissa? Muistaako vastaaja käytöksensä alue-,kunta- tai eduskuntavaaleissa. Viimeiset kyselyt tehtiin jo ennakkoäänestyksen ollessa käynnissä. Kysyttiinkö minulta mitä äänestitte näissä vaaleissa?

Vankkurit

Band Wagon -ilmiö tarkoittaa sitä, että äänestäjä äänestäisi nosteessa olevaa puoluetta. Tästä ollaan montaa mieltä. Nythän koko kärkikolmikko on voittamassa vaalit, jos tulosennustetta verrataan vuoden 2019 vaaleihin. Selvitysten mukaan äänestäjä valitsee ensin omia arvojaan vastaavan ehdokkaan omasta kotikunnastaan. Jos ehdokasta omasta puolueesta ei löydy mikä on seuraava askel oma puolue vai tuttu lähiehdokas? SDP luottaan avoimesti yli miljoonan instagram-seuraajan Sannan vetovoimaan. Kokoomus kellojen kera koko puheenjohtajiston vahvaan rintamaan. Perussuomalaiset puolestaan ovat antaneet kaiken puhevallan faktaosaaja Riikka Purralle – möläyttäjät on pidetty piilossa. Keskisarjan ja pienpuolueiden puheenjohtajat tuntuvat jäävän em. jalkoihin. Jokaisessa vaalipiirissä käydään kuitenkin kovaa taistelua viimeisistä paikoista, eikä siinä välttämättä ehditä tavaamaan puolueen virallista vaaliohjelmaa on sitten kyse polttonesteiden hinnasta tai uusista ratahankkeista.

Veikkaus

Iltapäivä lehdet ovat kaivaneet Accu Scoren ja muidenkin ennustajien kalkyylit esille. Niiden heikkous on alueellisten mittausten poikkeavuus tiedonkeruu menetelmien ja otoskoon mukaan. Ja näitä kun ynnätään valtiolliselle tasoille niin tulos yhtä luotettava kuin paljonkuin se heikoin lenkki. Kuka ennustikaan viime presidentin vaaleissa, että tarvitaan toinen kierros? Sosiaalisessa mediassa leviää myös vedonlyöntiyhtiöiden kertoimia. Ravikielellä varma kaksari olisi PS-KOK, mutta troikka lappua täyttävälle maaliintulo järjestys on hieman epäselvä. Oma veikkaukseni on seuraava:

KOK 19,8

PS 19,5

SDP 19,0

KEPU 11,2

VIHR 8,7

VAS 8,5

RKP 4,3

KD 4,2

LN 1,9

Muut 2,9

Arvio perustuu Kantarin ja Taloustutkimuksen tämän viikon kyselyiden yhteenlaskettujen tulosten keskiarvoihin sekä desimaalipyöristyksiin.

Onnea kaikille!

Suomalaisista 60 % kuuluu ”ei-puolueeseen”

2.12.201920.3.2020 / Juha Aalto / Jätä kommentti

Marraskuun lopulla julkistettiin kaksi tutkimusta, jotka hätkähdyttävästi tukevat toisiaan. Enemmistö Suomen kunnista taistelee suurien talousvaikeuksien kanssa. Tämän asian ratkaisemiseen liittyen Kunnallisalan Kehittämissäätiö Kaks selvitti Kantar TNS:n avulla, mitkä talouden tervehdyttämistoimet sopisivat parhaiten kansalaisille. Suomalaisten enemmistö vastustaa kaikkia keinoja, joilla kuntajohto voi operoida. Kuntaveron korotusta vastusti 54 % vastaajista. Lainanottoa ei halua 61%. Omaisuuttakaan ei saisi myydä – 51 % ja kauhistus – ulkoistaminen saa 64 % vastustuksen. Jos siis haluat kannatusta kuntapolitiikassa vastusta kaikkia talouden oikaisutoimenpiteitä.

Valtakunnan tasolla suuri kuva on sama. Viikko sitten julkaistu HS:n puoluekannatuskysely kertoo, että kaikkien oppositiopuolueiden yhteenlaskettu kannatuskasvu oli 3,4 %, josta puolet lankeaa Perussuomalaisille. Hetkinen- jos tämä vauhti jatkuu niin joulun jälkeen hallituspuolueiden kannatus liikkuu enää 40 % tasolla. Tähän asti parhaiten ovat menestyneet parhaiten ”Ei puolueet”. Vihreät: Ei ilmaston muutokselle. Persut: Ei ilmastonmuutostoimille Suomessa. Ehkä-puolueet Kepu ja Kokoomus taapertavat paikallaan tai Kepu on jopa laskussa kun se hallituksessa ei voi railakkaasti vastustaa oikein mitään.

SDP:n ”Ei kaikelle työmarkkinamuutokselle” ei tosin näytä kuitenkaan tuottavan tulosta – miksei? Olisiko hyvien aikeiden – palkansaajien etujen puolustaminen – tavoitteet kompastuneet väärin ja sekaviin keinoin, jotka joidenkin mielestä jopa vahingoittavat kansallisomaisuutamme eli valtionyhtiöitä ja niiden toimivuutta. Lisäksi työntekijöiden järjestäytymisaste on vahvassa laskussa.

Kirjoitin blogissani syyskuussa, ettei tästä mikromanageerauksesta hyvää seuraa. Tähän kun ynnätään liiketoiminnan ymmärtämättömyys ja poliittinen peli on Posti Casen kaltainen sotku sylissä ja pysyy. Paatero sai jo lähteä – mihin suuntaan on Antin bussi matkalla – varikolleko?

PS. Kukapa onnistuisi ylipäätään omistajaohjausministerinä? Kun vastuuhenkilöllä muiden tehtävien lisäksi – kuten nyt kuntaministerillä tai viimeksi pääministerillä – on yli 60 torppaa vahdittavana niin jossain aina sauna palaa. Eikä yhteyttä palokuntaan näytetä saatavan tai sitä ei osata ohjata ajoissa perille.

Namibialaista palvelumuotoilua

25.11.2019 / Juha Aalto / Jätä kommentti

Suomessa kaiken asiakaskeskeisyyden ympärillä vellovassa keskustelussa saa kuulla tuon tuostakin valituksia huonosta palvelusta. Vierailu oudossa kulttuurissa antaa ymmärrystä ja insightia arvioida kotoista palvelun laatua uusin silmin. Parin viikon oleskelu Eteläisessä-Afrikassa oli avartava kokemus. Käyn läpi kolme casea, jotka jäivät mieleen. Vanhana hankkenilaisena keskityn toiminnallisen laadun arviointiin. Todettakoon, että tekninen laatu oli kaiken kaikkiaan ok – Ilmastointi toimi hotelleissa, luottokortit pelittivät autiomaassakin ja saniteettitilat olivat siistejä – jopa Hansgrohen automaattihanoilla varustettuja. Mobiili-netti tökki, mutta eiväthän suomalaistenkaan operaattoreiden 4g:t pelitä aina pk-seudun ulkopuolella saatika kolme kertaa pidemmässä Namibiassa.

CASE MTC

MTC on Namibian johtava teleoperaattori. Sain vinkin, että kannattaa hankkia paikallinen pre-paid kaiken varalle. Puhelunhinta suomalaisen operaattorin kautta oli tähtitieteellinen – onneksi on whats up! Liikekeskuksessa sijaitsi operaattorin tylsähkö liike. Astelin sisään ainoa asiakkaana ja pääsin prosessiin. Asiointi edellytti kirjautumista järjestelmään asiakaspäätteellä. Tämän jälkeen sain jonotusnumeron. Istahdin aseellisen vartijan viereen ja pian pääsinkin kahden asiakaspalvelijan juttusille. Pienen tenttauksen jälkeen minulle myyntiin kuukauden liittymä hintaan 4 euroa. Pulman muodostui käteismaksu – 100 Namibian dollarin setelistä(arvo 6 euroa) ei ollut vaihtorahaa. Onneksi autonkuljettani kipaisi vaihtamassa rahan pieneksi. Arvio: palveluprosessi kankea mutta toimiva -ystävällisyys 7.

CASE NWR

Namibia Wildlife Resort on valtion omistama yritys, joka hallinnoi ja vastaa palvelusta luonnonpuistoista. Puistojen vartioiduissa leireissä (eläimet vapaina – ihmiset ”häkeissä”) NWR pyörittää majoitusta, ravintoloita, kauppoja sekä safareita. Puiston fasiliteetit olivat toimivat ja suht siistit, mutta palvelu kuin kekkos-slovakiasta. Jokainen vastasi vain omasta osastaan. Asiakasta juoksutettiin paikasta toiseen. Wifi toimi yllättäen vain ravintolassa ei majoituksessa. Siis ravintolaan. Olutta ei saanut ravintolasta vaan baarista vaan ei sieltäkään kun baarimikko olikin tauolla, eli olutta saisikin vain kioskista. No sieltä löytyi se baarimikko ja yhdessä lähdimme oluen hakuun. Arvio: Palveluprosessin pallo hukassa. Ripeys ei kuvaa toimintaa. Mainittakoon puolustukseksi, että yksityisissä ravintolaissa niin Namibiassa kuin Etelä-Afrikassa palvelu ja ruoka oli erinomaista ja henkilökuntaa oli yllin kyllin.

CASE pit stop in Otjiwarongo

Namibiassa rengasrikot ovat hyvin yleisiä. Siksi minullakin oli matkassa pari vararengasta. Paluu matkalla Etoshan luonnonpuistosta päätimme käydä paikallisessa Wimpyssä (kuka muistaa – oli Helsingissä 1980 luvulla) lounaalla. Sitä suositeltiin siistinä paikka valtatien varressa. Vartioidulla parkkipaikalla tavaroita kerätessä pari paikallista ”päällikköä” koputtelivat lasiin. Autosta ulos astuessa selvisi, että rengasrikko oli kohdannut. ”No problem mister” – parin sadan dollarin (12 euroa) palkkiolla vaihto onnistuisi. Vaihdoin aikana vaihtajien ammattitaito epäilytti. Tunkkia ei osattu oikein käyttää ja autoa nosteltiin lokasuojasta. Rengas vaihtui ja lounaan jälkeen matka jatkui. Bensa-asemalla selvisi, että olin maksanut ylihintaa vaihdosta. Oikea hinta olisi ollut 40-80 dollaria. Ja perillä Winhoekissa autovuokraamolla selvisi, että koko rengasrikko oli herrojen itsensä järjestämä. Venttiili nopeasti irti ja sitten ”auttamaan”. ”They had a xmas” totesi juureva autonvuokraaja. Arvio: palvelun luotettavuudessa ja ammattitaidossa oli toivomisen varaa, mutta mieleenpainuvasta matkakokemuksesta oli jälkeenpäin ajatellen hauska maksaa.

Eli kokemusasiantuntijana sanoisin, että meillä Suomessa palvelu toimii erinomaisesti alalla kuin alalla kun arvioidaan prosessia, ammattitaitoa ja luotettavuutta afrikkalaiseen vertaillessa. Ystävällisyydessä olemme samalla tasolla.

PS. Yhtään asiakastyytyväisyyskyselyä en saanut koko reissulla, jos sellaiseksi ei lueta Quatar-Airlinesin netti-kyselyä. Eli isot NPS- tai Happy or Not-markkinat tarjolla eteläisessä Afrikassa, jossa turismi on merkittävä ja kasvava palvelu-business.

Lääkkeitä digiähkyyn?

31.5.2019 / Juha Aalto / Jätä kommentti

Emilia Kullas tarttui 2.5. Markkinointi ja Mainonnan kolumnissaan markkinointipäättäjien digituskaan. Lisäksi hän haastoi lukijoita täydentämään, jos hänen digimarkkinoinnin toimittajien listastaan puuttui vielä toimijoita.

Haluaisimme tuoda esiin pari mielestämme aika olennaista huomiota tähän nostoon nähden:

Digimarkkinoinnista on syntynyt uusi alue markkinoinnin, mainonnan, viestinnän, myynnin ja IT-teknologian välimaastoon. Se ei historiallisesti kuulu minkään toimialan tontille. Nyt tätä tyhjiötä pyrkivät täyttämään omilla konsepteillaan, työkaluillaan ja käsitteillään kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät toimijat, kukin oman lähestymiskulmansa mukaisesti. Sinänsä tämä on ihan sama prosessi, joka tapahtuu aina teknologian harppausten luodessa ”uutta tilaa” eri toimialojen välille.

Ei uudessa tilanteessa ole mitään erityisen hämmentävää, jos yrityksellä on jäsentynyt kuva asiakkaistaan ja siitä, mitä se haluaa heille tarjota, minkälaiseen tulevaisuuteen se haluaa ohjata asiakkaansa. Kyllä markkinakuvan ja oman strategian löytäminen on edelleen välttämätöntä. Nyt se kuva ja näkemys pitää vain päivittää digitaalisen markkinoinnin aikaan ja tarjoamiin mahdollisuuksiin. Eli, ei voi lähteä purkamaan tilannetta eri toimittajien työkalut ja kikat edellä. Niillä on kaikilla eri käsitteet ja tavoitteet, jotka eivät välttämättä ole mitenkään yhteismitallisia. Yrityksellä itsellään pitää olla oma jäsentynyt kuva asiakkaista ja siitä, mikä rooli meillä on heidän tulevaisuutensa rakentajana. Sitten on kohtuullisen helppo poimia työkaluja ja uusia kikkoja testattavaksi sekä arvioitavaksi – omien tavoitteiden kannalta.

Ja siitä Emilian lista-haasteesta: ei kannata unohtaa markkinatutkimusta. Se on juuri se työkalu, jonka avulla rakennetaan omaa tilannekuvaa ja pelikirjaa, myös digimarkkinoinnin aikana. Mitä nopeammin maailma muuttuu, sitä useammin ja ennakkoluulottomammin tilannekuvaa pitää vain uskaltaa päivittää.

Juha Aalto Jukka Rastas

Suomen Markkinointitutkimusseura ESOMAR

puheenjohtaja kansallinen edustaja

PS. Jukka toimitti yllä olevan vastineen M&Mn toimitukselle pari viikkoa sitten. Emme ole nähneet sitä julkaistun. Voi olla, että se on mennyt ohi mediaviidakossa. Ehkä joku tutkimusseuran yli 200 jäsenestä on tämän jossain nähnyt. Saa jakaa vaan ei ole pakko, Samppa Linnaa lainatakseni.

Kyselyitä, ennustuksia, arvauksia

7.3.2019 / Juha Aalto / Jätä kommentti

Taisi Iltalehden toimituksessa mennä päivä pilalle. Kieli poskessa oltiin tehty aukeaman kokoinen juttu vaaliennusteesta, joka perustui ainakin osin Alman viime viikonloppuna julkaiseman kannatuskyselyn tuloksiin. YLEn aamu-uutiset kertoi tänään Kokoomuksen alavireen jatkuvan ja eron SDP:hen revenneen jopa viiteen prosenttiin. Accuscore povaa ennusteessaan SDP:lle niukkaa 1,4 prosentin kaulaa, joka tosin toisi rutkasti lisäpaikkoja. Mistä on kyse?

Kannatuskyselyt eivät ole samasta puusta

Alman kyselyt tehdään nettikyselyn ja puhelinhaastattelujen yhdistelmällä. Tämä on metodi, jota vierastan. Tutkimuksen tietolaatikossa ei koskaan avata eri menetelmien suhdetta. Veikkaan, että ensin kysellään netissä ja sitten ”aukot” paikataan puhelimella. Kantansa ilmoittaneiden määrä on melko pieni vain 1188 henkilöä. Eli 11 vastaajan joukko edustaa yhtä prosenttia vastaajakunnasta. Tiedonkeruu ajanjakso on myös lyhyempi kuin kilpailijoilla.

Kantar TNS:n ja Taloustutkimuksen kyselyt ovat metodisesti niin lähellä toisiaan, että HS:n ja YLEN tutkimusten tullessa ulos kahden viikon välein, tämä antaa mielenkiintoisen eräänlaisen jatkuvan seurannan. Molemmilla otoskoko (tiedonkeruujakso 4 viikkoa) on riittävä lähes 3000 haastattelua. Tosin yhtiöiden puoluekohtaisissa korjauskertoimien laskussa on pieni ero. Talkkari käyttää kahden viimeisen vaalin keskiarvokannatusta ja Kantar vastaavan edellisen vaalin kannatusta. Molemmille ratkaisuille on perusteensa. YLEn mittauksia on joskus toimittajien toimesta moitittu KEPU-myönteiseksi. Näin ole nyt vai lienevätkö keskustalaiset äänestäjät olleet lumitöissä? Kokoomuksen kannalta on huolestuttavaa, että YLE mittaa jo toisen perättäisen selkeän laskun. HS gallup antoi sentään 21.2. 18,6 % kannatuksen, joka oli selvästi YLEn aiempaa mittausta parempi tulos.

Paikkaennusteet

Iltalehti oli kaivanut pressan vaaleissa pahoin epäonnistuneen analyytikkolauman esille. Toiminnalleen uskollisesti Accuscore ei avaa metodiaan. Aiemmin on kerrottu analyysin perustuvan tutkimusyritysten kyselyiden ja todellisen vaalituloksen arvioinnin yhdistelmiin. Eli eri kannatuskyselyiden painotettuihin keskiarvoihin.

Tulosta ilmeisesti korjataan puoluekohtaisesti sen mukaan miten viime valeissa ennusteet menivät. Eli Accuscoren ennuste on yhtä vahva tai heikko kuin tutkimusyritysten kyselyiden summa.

Mediat ovat innostuneet laskemaan paikkaennusteita vaalipiirikohtaisesti. Totta on, etteivät prosentit johda Suomea vaan valitut edustajat. Tässä on omat hankaluutensa. Jos arvio tehdään viimeisten mittausten varaan on otos vaalipiirikohtaisesti liian pieni luotettavan arvion tekemiseksi. Jos taas ennuste rakennetaan useamman mittausjakson – kuten YLE tekee – aineiston varaan on vaara, että juuri nyt ilmassa oleva voimasuhteiden muutos liudentuu ja ennuste paikkajakaumaien muutoksesta jää joidenkin puolueiden osalta liian pieneksi.

Arvaukset

Politiikan toimittajat, lobbarit, viestintätoimistojen asiantuntijat ja politiikantutkijat antavat mielellään omat valistuneet arvauksensa tulevasta vaalituloksesta. Ne vaihtelevat päivittäin sen mukaan mistä uutistuli puhaltaa. Luokittelisin nämä arviot lähinnä hyväksi asiaviihteeksi. Merkille pantavaa on, ettei 7.3. kukaan kolmen suurimman eduskuntapuolueen ryhmän johtajista lähtenyt veikkailemaan vaalitulosta. Peli on vielä vahvasti auki. Minun korvaani tarttui tutkimusjohtaja Tuomo Turjan kommentti SDP:n kannatuksesta. Neljän viikon jaksoista heikoin oli viimeinen Antti Rinteen palattua kehään. Ennustan, että merkittäviä muutoksia on vielä tulossa. Ravikielellä sanottuna troikka-lappua ei vielä kannata ostaa.