Hyviä ostoksia Kööpenhaminassa – myhäilevät Juha Aalto ja Reijo Mesimäki

Yksi markkinoinnin ammattilaisyhteisöistä on lopettanut  toimintansa.  Muistini mukaan noin 50-vuotias markkinatutkimustoimistoja edustanut yhdistys  SMTL on lopettanut toimintansa. Liitossa pitkään toiminut Palvelu Plussassa uransa tehnyt Jukka Rastas toteaa:

”Arvioitiin, että liitto on menestyksellisesti täyttänyt sen tehtävän, jota varten se on aikanaan perustettu. Toimiala, sen rakenteet ja haasteet sekä sääntely ovat muuttuneet olennaisesti perustamisajankohdasta. Koko toimintaympäristö on muuttunut ja tulee edelleen muuttumaan erilaisten uusien toimijoiden ja teknologioiden sekä kansainvälistymisen vaikutuksesta. Uusi aika edellyttää uudenlaisia toimintamuotoja ja -rakenteita. Nähtiin, ettei alkuperäinen tiukasti ns. klassiseen markkinatutkimukseen keskittyvä toimialan ja jäsenyyden määrittely anna enää mahdollisuuksia vastata tämän ajan tarpeisiin toimialan edustamiseksi ja sen toimintaedellytysten kehittämiseksi.”

Kun  lähdin mukaan liiton toimintaan 1989 toimiessani Quality Systems Oyn toimarina nuorta ekonomia ihmetytti ”äijämäinen” toiminta. Kokouslounaat syötiin Palacessa ja vuosikokous Kalastajatorpalla pitkän kaavan mukaan. Kun ehdotin näkyvämpää toimintaa minulle kerrottiin, että liitto on kuin Keuhkovammaliitto. Ei hötköillä, mutta jos tilanne edellyttää niin toimeen tartutaan – eli jos tuberkuloosi iskisi voimalla.

Itse pääsin liiton ruoriin ensimmäisen kerran 1996 ja vielä uudestaan 2005 ja 2012. Heitin Palacen silakkapihvi-lounaat pois ja siirryimme niukkoihin työlounaisiin. Kerran vuodessa tehtiin pitempi kokousmatka, jossa pohdittiin alan tulevaisuuta ja haettiin tietoja eurooppalaisilta kolleega-yhdistyksiltä.

SMTLn aktiivisimat vaikutusvuodet sattuivat 2000-luvun alkuun. Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnion kehotuksesta loimme tietojen käsittelyyn alan käytännesäännöt  – eräänlaisen mini GDPR:n  – ja saimme rauhan Aarnion toimistolta. ISO-9001 laatujärjestelmät levisivät nopeasti palvelualalle. Liitto tuki jäsenyrityksiään hankkimaan alan ISO-20252 sertifioidun laatujärjestelmän. Järjestimme myös laatua käsitteleiä tilaisuuksia yhdessä Suomen Laatu-yhdistyksen kanssa. Viime vuosikymmenellä paneelitutkimusten ja monien uusien toimijoiden tultua alalla myös tutkimusetiikka nousi yhä useammin esille. Tällöin liitto ajoi Saksassa toimivan mallin mukaisen alan eettisen neuvoston TEN – tutkimusalan eettisen neuvoston perustamista. Tätä  ESOMAR meille vahvasti suositti. Mukaan tulivat Markkinointitutkimusseura SMTS ja Mainostajien liitto. Saimme asiantuntijoiksi   Aalto-yliopiston professorin Jaakko Asparan sekä mediatutkimuksen konkarin Tina Wessmanin.

Parhaimmillaan liittoon kuului 12 yritystä ja liiton jäsenyritysten yhteenlaskettu liikevaihto kattoi noin 75 % alan liikevaihdosta. Suurimmat yritykset TNS, AC Nielsen ja Taloustutkimus tekivät   puolet alan noin 120 miljoonan (lähde Tilastokeskus) euron liikevaihdosta. Kovat kilpailijat pystyivät tällä foorumilla keskustelemaan avoimesti alan tulevaisuudesta ja sen kipupisteistä. Tätä vuorovaikutusta ihmeteltiin monissa muissa maissa, jossa moinen sopuilu ei tullut kysymykseen. Vähin erin alan murros ja yksittäisten yritysten omat ratkaisut ovat vieneet sen painoarvon liitolta, minkä se parhaimmillaan omasi. Näin kehitys on johtanut Jukka Rastaan kuvaamaan tilanteeseen. Taloustutkimuksen Jari Pajusen mukaan toiminta jatkuu  jossain muodossa Markkinointiliiton tutkimusjaoston puitteissa. Myös SMTS seuraa tutkimusalaa tarkasti, mutta näkökulma painottuu yksittäisen tutkijan tai analyytikon työhön ei alan kokonaisvaltaiseen liiketoimintaan.

Aika aikaa kutakin. Lämmöllä muistelen värikkäitä kolleegoita ja seminaarireissuja, joiden yhteydessä jäi välillä aikaa ostoksiin ja golfiin. Liiton epävirallinen mitalikolmikko oli Martikainen, Suomela Aalto. Edellä mainitussa järjestyksessä.

Marraskuussa SMTS järjesti ESOMAR-tilaisuuden, jossa arvioitiin ajankohtaisia alan kehityshankkeita ja yleistä kehitystä. Kantarin innovaatio-yksikön johtaja Jon Puleston kertoi Esomarin projektista, jonka tarkoituksena on yhdenmukaistaa sosio-demograafisten taustamuuttujien luokittelua. Vallitseva ”villi-länsi” vaikeuttaa alaryhmien luotettavaa tarkastelua ja tutkimusten vertailua. Haasteita tuottavat etenkin iän, taloudellisen aseman ja ammatillisen profiilin arviointi. Kysyäkö ikää vuosissa, kuukauden tarkkuudella vai syntymävuotta? Ainakaan väljää luokittelu-asteikkoa Puleston ei suosita – siinä kun vastaus tuppaa menemään alempaan kategoriaan. Tässä yhteydessä kysyin onko vastaajille syytä asettaa ylä-ikäraja?  Pulestonin mielestä ei missään tapauksessa! Hollannissa on 90-vuotiaita panelisteja mukana. Toki heitä ei voi olla mukana määräänsä enempää. Kun suomalaisten ikäprofiili ei enää näyttäkään hautakynttilältä vaan tratilta yli 65-vuotiaiden osuuden kasvaessa, olisi ikärajaa syytä nostaa reippaasti. Näin ollen joulupukkikin pääsisi osallistumaan kevään kuumiin kannatuskyselyhin Lapin vaalipiiriä edustaen jos otokseen tulee valituksi…

Alan kehitystä vuonna 2023 voi mielestäni arvioida kolmen laajemman kokonaisuuden kautta, jotka ovat suhdanteet, teknologiavetoisuus sekä data-ähky.

Suhdanteet ovat jo pitkään ollaan epävakaat Euroopassa. Eurokriisistä selvittyämme törmäsimme Covid-pandemiaan ja kun se alkoi näyttää voitetulta hyökkäsi Venäjä Ukrainaan. Euroopassa on toki sodittu 1990-luvulla Balkanilla, mutta sota luokitellaan eräänlaiseksi alueelliseksi sisällissodaksi. Vaikka Venäjän sotatoimet ja pakotteisiin vastaaminen eri keinoin aiheutti sekaannusta ei se inflaation kiihtymisestä huolimatta pysäyttänyt heti talouskasvua. Suomessa talous alkoi selvästi piiputtamaan  vasta viimeisellä vuosineljänneksellä. 

Olen toiminut markkinatutkimusten parissa vuodesta 1988 alkaen ja aina – siis aina – kun Suomi on ajautunut taantumaan on se heijastunut markkinoinnin asiantuntijapalveluihin. Taantumaa arvioidaan lyhyeksi eikä kovin syväksi, mutta käsijarrua hamutaan siellä täällä. Jos isojen yritysten markkinointibudjetti sisältää 3-5 % tutkimuksiin varattua rahaa on siitä helppo raapaista vaikka prosentti pois. Tämä tarkoittaisi kysynnän supistumista joillakin miljoonilla. Toinen juttu on toki resurssien suuntaaminen uusiin teknologia ratkaisuihin, tekoälyyn tai muuhun vastaavaan. Esomarin toimitusjohtaja Parvish Khan arvioi Helsingissä markkinoiden kasvavan 2023.  Perinteiselle tutkimukselle odotetaan tälle vuodelle 3,1 % kasvua ja tekno-puolelle jopa 12,8 % kasvua globaalisti.

Teknologia pohjaista vai teknologia vetoista kasvua – siinäpä hyvä kysymys. Green Bookin tekemän kyselyn mukaan (vastaajina tutkimusammattilaiset niin toimistoissa kuin yrityksissä) 2/3 asiantuntijoista hyödyntää Online-yhteisöjä ja tekstianalytiikkaa. Puhtaasti teknologiaan pohjaisista ratkaisuista puolet vastaajista kertoi käyttävänsä  Big Datan ja sosiaalisen median analytiikkaa. Tekoälyyn pohjautuvia ratkaisuja kertoi hyödyntävänsä vasta noin joka viides vastaaja. Edellä kuvattu kehitys osittaa selvän suunnan tutkimusammattilaisten profiilille nyt ja tulevaisuudessa. Menestyäkseen ammatissa on oltava data-analyytikko, joka on teknisen osaamisen lisäksi on joustava verkostoituja, luova ja valmis kokeilemaan uutta. Tällaista mielikuvaa luotiin jo 10 vuotta sitten Atlantan Esomar-kongressissa. Silloin sille hymähdeltiin – ei enää. Leikillisesti akateemiset tilastonikkarit  tai excel-gurut löytänevät tiensä tulevaisuudessa markkinatutkimusmuseoon.

Data-ähky ja epäluulo ovat tulleet jäädäkseen. Viimeisen 20 vuoden aikana käytettävissä olevan datan määrä on yli 100-kertaistunut ja vauhti kiihtyy.  Datapalvelumarkkinat ovat vahvassa kasvussa läntisessä maailmassa mutta etenkin Aasiassa. Tämän palvelun osaava kattaminen asiakkaalle edellyttää erittäin hyvää liiketoiminta-ymmärrystä sekä analyysissa esiin nousevien kysymysten ja ongelmakohtien ratkaisukyky. Onko tämä markkinatutkimus-businesta vai aivan oma kategoriansa? Samaan aikaan asiakaskunnassa on havaittu kasvavaa turhautumista. Asiakkaiden data-johtajista 36 % arvioi mm. datan luotettavuuteen liittyvän haasteita. Kasvava datamäärä osaltaan vaikeuttaa relevantin tiedon löytämisestä hankaloittaen päätöksentekoa. Ratkaisijaan roolin vaaditaan luonnollisesti huipputason data-taitoja sekä vahvaa konsultatiivista osaamista.

Yhtä kaikki vuodesta 2023 tulee vähintäänkin haastava. On varauduttava vähän kaikkeen alan kehityksessä. Vastauksia kysymyksiin voi löytyä Suomen Markkinointitutkimusseuran 16. helmikuuta järjestämästä seminaarista Insight&Data Driven Marketing Summit 2023. Paikkana on Sanomatalo. Tilaisuuteen voi ilmoittautua seuran sivuilta osoitteesta: https://tutkimusseura.wordpress.com .

Toivottavasti nähdään ! 

Nopeasti muuttuu poliitikon mieli. Sanna Marin ilmaisi tammikuun lopulla, että Suomen Nato-jäsenyyden haku on hyvin epätodennäköistä hänen vahtivuorollaan. Kun Yle julkaisi 28.2. historiallisen mielipidekyselyn, jossa enemmistö haastatteluista kertoi olevansa Natoon liittymisen kannalla, Marin vielä kuittaili, ettei yksi mielipidetutkimus aiheuta paineita Nato-liitokseen. Nyt hänelle näyttäisi riittävän eduskunnan enemmistön myöteinen kanta selvitysten jälkeen – Nato valmiudet ovat hänestäkin hyvät.

Presidentti Niinistö irroitti eilen kansanäänestysriipan päättäjien jaloista. Epämääräinen neuvoa-antava äänestys olisi altis hybridi-vaikutukselle. Lisäksi Matti ja Maija Meikäläinen ei voi saada käyttöönsä kaikkea luottamuksellista mm. maanpuolustukseen liittyvää tietoa. Niinistö tarjosi vaihtoehdoksi laadukasta mielipidetutkimusta Nato-jäsenyydestä. Mielipidetutkimuksen tulos olisi yksi tärkeä tekijä päätöksenteossa siinä kuin geopoliittinen asemamme tai resurssimme puolustautua yksin tai yhdessä mahdollisten liittolaisten kanssa.

Pohditaanpa hieman mahdollisen tutkimuksen toteutusta. Varmaankin vertailu tulisi tehdä joko a) liitytään vs. ei liitytä näkemyksen tai b) liitytään vs ei liitytä+en osaa sanoa näkemyksen välillä. Jälkimmäinen vertailu johtaa lähemmäksi 50-50 tulosta. Varmaankin poliittisesti tämä jälkimmäinen tarkastelu on relevantimpi. Ylen kyselyssä 53 % kannatti liittymistä, mutta virhemarginaali oli 2,5 %. Vastaajia oli 1382 . Jos otos olisi ollut 2500 niin virhemarginaali olisi n. 2,0 %. Eli tilastollinen ihme on tuo vähäisen hyödyn saavuttaminen otoksen kasvaessa yli tuhannen. Toinen asia on edustavuus – se puhuu toki isomman otoksen puolesta, etenkin jos halutaan tarkastella alaryhmiä. Ja hei muistetaan kaksi asiaa. Ensinnäkin luotetavuustaso – se on tässä laskennassa 95. %. Ja muistetaan, että hajonta virhemarginaalissa menee suurin piirtein Gaussin-käyrän mukainen eli todennäköisyys, että tulos olisi virhemarginaalin jommassa kummassa laidassa on melko pieni. Eli otos kooksi riittää jotain 2000-3000 väliltä.

Toinen mielenkiintoinen kysymys on tiedonkeruu. Ylen kysely tehtiin netti-paneelissa ja Hesarin puhelinkyselynä pienemmällä otoksella. Netti-paneelien edustavuus on parantunut huimasti viime vuosina. Myös seniorit saadaan netillä yhä paremmin vastaamaan, mutta olisin puhelinhaastattelujen kannalla. Se on ollut johtava väline poliittisissa kannatuskyselyissä. Näin satunnaisotos olisi luotettavampi, vaikka on hyvä muistaa, ettei kaikkia suomalaisia tavoiteta puhelimella. Salaisten numeroiden, prepaid-liittymien ja firma-numeroiden takana on noin 20% kansasta – muistini mukaan.

Kuka tekisi tutkimuksen? Toki jokin yliopistollinen tai muu julkinen toimija voisi vaikuttaa neutraalilta. Sopivan konsortion rakentaminen on hidasta ja kankeaa. Voisiko tilaajana toimia esim. Puolustusministeriö tai Valtioneuvoston kanslia? Tekijä voisi olla tässä tilanteessa tutkimustoimisto, jonka toiminta on laadukasta ja GDPR- ja ESOMAR-sääntöjä noudattava. Vaihtoehtoja on muutama.

PS. Olin 10 vuotta sitten toukokuun alussa kansainvälisen Win-Gallupin vuosikokouksessa Moskovassa. Kokouksen järjestelyistä vastasi tutkimuslaitos Romirin johtaja Andrey Milekhin – tehokas mies -koulutukseltaan filosofian tohtori sekä KGBn eversti. Toisena iltana päivälliselle lähtö myöhästyi. Jouduimme kävelemään parin korttelin päähän bussille, sillä Voiton Päivän paraatin harjoitukset olivat täyttäneet kaikki Moskovan pääkadut. Kun palasimme illalla hotellille, seisoi ohjuslavettien rivistö siististi parkissa Ritz-Cartonin edessä. Mietin miltä tuntuisi jos Helsingissä lippupäivän paraatijoukkot seisoisivat pari päivää Erottajalta aina Hämeenlinnan väylälle asti? Riippuu toki siitä ,minkä maan sotilaita kärkivaunussa istuu.

Aluevaaleihin on runsas viikko aikaa.   Kampanjointi on ollut vaikeaa.  Pyhät, pakkanen ja nopeasti leviävä Korona ovat rajoittaneet toimintaa. Kansalaisista vain joka toinen kertoi Ylen tutkimuksessa (3.1.22)  aikovansa äänestää.  Äänestysaktiivisuuden nosto yli 40 % voi olla haasteellista. Myös Ylen julkaiseman kannatuskyselyn mukaan Kokoomus olisi menossa ykköspaikalle 21.8 % demareiden hengittäessä niskaan 18,9%  . Kolmaspaikka näyttäisi menevän persuille 17,3  % ja Kepu olisi neljäs 15,3. Erään aiemmin syksyllä tehdyn kyselyn mukaan persujen kannattajista vain 2/3 osaa aikoo äänestää varmasti, kun kepulaisista 4/5 aikoo uurnille. Jos näin kävisi, kiilaisi Kepu ainakin kolmospaikalle. Nyt puhutaan siis valtakunnallisesta kannatuksesta – nyt käydään 21 vaalit. Eli alueelliset tulokset voivat olla aivan eri näköisiä.

Kansalaisten tulisi itsenäisesti kerätä sote-tietoa. Voimmeko luottaa puolueiden jakamiin  lupauksiin ja ehdokkaiden vakuutuksiin?  Meno on kuin eduskuntavaalien alla – paljon hyvää luvataan kertomatta mistä resurssit ja rahat löytyvät. Tämä selviää  mm. Hesarin liitteenä olevasta jutusta:   https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008458903.html?share=93dec010910a3d0168e7f569ef04776d .

Myös vaalikonevastausten mukaan suurin osa ehdokkaista haluaa säilyttää kaiken nykyisen ja lisätä jotain siihen päälle. Nämä toiveet maksaisivat miljardeja vuodessa. Kun tähän lisätään tietohallinto- ja digi-hankkeet sekä palkkojen harmonisointiin kuluva toinen miljardi ei säästöjä ole syntymässä.   Päijät-Hämeeseen luvatut 45 lisämiljoonaa häviävät vuodessa parissa luonnollisten kustannuspaineiden myötä.

Yksinkertaistaen   päättäjät tulevat operoimaan kahdella arvoakselilla. Ovatko palvelut vahvasti keskitettyjä vai hajautettuja?  Vastaako palveluista pääosin julkinen sektori vai onko yksityisellä sektorilla myös merkittävä asema?  Äänestäjän tuleekin verrata omia toiveitaan puolueiden  ja ehdokkaiden vastaaviin lupauksiin. Kaikkea ei voi saada vaan kompromisseja tulee tehdä. Lähipalveluista puhuttaessa tulee ehdokkaalta kysyä mitä ipalveluita hän haluaa painottaa hammashoitoa, lastensuojelutyötä vai vanhusten kotisairaanhoitoa? Kaikkien ei ole  jatkossakaan mahdollista päästä kävelymatkan päähän terveysasemalle.  

Päijät-Hämeessä aluevaltuutetut tulevat ohjaamaan sote-ja pelastuspalveluita, yhteisöjä ja yrityksiä, jotka työllistävät yli  6000 henkeä ja pyörittävät 1,5 miljardin liikevaihtoa. Tämä summa on 15 kertaa Orimattilan kaupungin vuoden 2022 budjetti. Ohjaustyössä tulee korostumaan asiantuntemus sote-palveluissa, pelastustoimessa, hallinnossa sekä taloudessa. Meidän täytyy ratkaista miten laadukkaat palvelut tuotetaan sujuvasti. Hyvällä johtamisella on vastattava  kasvavaan henkilöstöpulaan,  sekä arvotettava miten niukat ja rajalliset resurssit kohdistetaan. Siksi on pidettävä huolta, että orimattilaisten ääni kuuluu päätettäessä tärkeistä palveluista. Tähän tarvitaan realismin lisäksi yhteiskykyisiä ja osaavia päättäjiä yli puolue- ja  kuntarajojen, sillä vaikeita päätöksiä on edessä. 

PS .  Aluevaltuutetuilla  ei ole päätäntävaltaa  bensanhintaan 

Esko Valtaoja saattoi henkäistä helpotuksesta kun ”Bile-Sannan” edesottamukset täyttivät niin Somen kuin iltapäivälehtien lööpit. Yksittäisen N-sanan käyttökohu  jäi Corona-pulloa heiluttaneen Sanna Marinin varjoon.

Kuulun itse siihen sukupolveen, joka opiskeli Taisto Sinisalon vahtaamien oppikirjojen tuella. Mantsan kokeeseen päntättiin eri etnisten ryhmien kanssakäymisen johdosta syntyneiden jälkeläisten nimikkeitä. Ne alkoivat kirjaimilla M ja Z, eikä niiden käyttö ole enää korrektia vaikka ne Wikipediasta löytyvätkin.  Myös John Lennon käytti N-sanaa varsin provokatiivisesti, mikä oli vahva kannanotto naisen asemaan.

Ajat muuttuvat ja ymmärrettävää on, ettei kaikkia aikaisempien vuosikymmenten ilmaisuja tai esityksiä tule hyväksyä saatika käyttää. Vai mitä sanotte 1970-luvun alkupuolen Canon P-8 kaitafilmiprojektorin käyttöohjeesta, jonka löysin. Lainaus:”Emme lainkaan väitä, etteikö vaimonne olisi yhtä älykäs kuin Te, mutta muistakaa, että hänellä on muitakin kotitaloustöitä kuin Teidän projektorinne käyttäminen”. Vaikka tällaisia ”kukkasia” ei esiinny niin arjessa piilee piilorasismia ja sovinismiä, joiden määrästä ja laadusta ollaan montaa mieltä.

Muistan 2010-luvun alussa Taloustutkimuksen Suomen Kuvalehdelle toteuttaman rasismi-tutkimuksen. Siinä haastateltiin satunnaisotannalla suomalaisia, joiden piti ottaa kantaa väittämiin, jotka olivat osin epäkorrekteja osa jopa rasistisia. Tutkimuksen ollessa kentällä sain kriittisen yhteydenoton erään valtakunnallisen sanomalehden toimittajalta, joka arvosteli tutkimusta ja sen kysymyksen asetantaa. Kylmä hiki niskassa otimme yhteyttä asiakkaaseen, joka keskustelun jälkeen oli vahvasti sitä mieltä, että tutkimus viedään suunnitellusti loppuun. Tulokset olivat selkeät – vajaa 10 % suomalaisista omasi avoimen rasistisia mielipiteitä. Tutkimuksesta tehty artikkeli herätti laajaa kiinnostusta. Olisikohan tämä tutkimus paikallaan toistaa?

Tänään voimme erilaisten paneelien ja netti-yhteisöjen avulla helposti toteuttaa mitä moninaisempia tutkimuksia ja kyselyitä. Oman lukunsa muodostavat taas käynnissä olevat vaalikoneet, jotka sisältävät täysin Soteen kuulumattomia kysymyksiä tavoitteena luokitella vastaajat puoliväkisin  johonkin arvolokeroon.

Kysyn, millaisia riskejä kyselyiden tekemisessä on  toteuttajan kannalta. Ulottuuko Cancel- tai Woke-kulttuuri pian mielipidetutkimusten tekijöihin ja tuloksiin? Toisaalta olisi hyvä keskustella  kysymyksistä, otoksista ja tiedonkeruumenetelmistä ainaisen virhemarginaali-jaarittelun  sijaan. 

PS. Aluevaaleihin on aikaa kuusi viikkoa, eikä yhtään mielipidekyselyä ole vielä näkynyt.  Maakunnallisten puolue-organisaatioiden Excelit savuavat epätieteellisistä estimaateista. Hyvä uutinen puolueille lienee, että kaikki voittavat jotain, koska mitään kunnollista vertailukohtaa ei taida löyty

Haluaisin siis kiittää kaikkia lukijoitani,  blogejani on luettu  yli 5000 kertaa viiden vuoden aikana. En toki pärjää bloggaajana Janni Hussille tai Roni Bäckille, heillä on muita avuja, mutta myös kohderyhmäni on selvästi suppeampi. Olen pyrkinyt tuomaan esille ajankohtaisia tutkimusten toteutukseen,tulkintoihin ja hyödyntämiseen liittyviin kysymyksiin. Koska olen aidosti jo ”tutkimus-boomer” aion jatkossa kirjoittaa myös johtamisesta ja päätöksenteosta.  Näin kuntavaalien lähestyessä kurkistan poliittisen toiminnan hierarkiseen puoleen ja miten se vertautuu muihin organisaatioihin.

Ensimmäiset johtamiskokemukseni  sain puolustusvoimissa kouluttajana. Puolustusvoimat oli ja on edelleenkin  linja-esikuntaorganisaatio. Kukin tietää laatikkonsa ja vastuu-alueensa. Kouluttajalla  ei ollut asiaa naapurikomppanian tekemiseen.  Laatujärjestelmää ei ollut, mutta ohjesäännöt korvasivat  tarvittaessa järjen. Saman arvopohjan omaavat hyvät työkaverit ja sotilashuumori paikkaisivat monta kiperää tilannetta. Palaute oli selkeää: Kovaa ja ylhäältä alaspäin. Onneksi puolustusvoimissa on 2000-luvulla otettu käyttöön Syväjohtamisen malli.

Olikin huvittavaa kun pankinjohtaja Björn Walhroos sanaili, että yritystä voisi johtaa osin Jalkaväen Taistelu Ohjesääntö Kolmen avulla. Siinä  kerrotaan kuinka joukkue ryhmittyy puolustukseen  ja miten komppanian polkupyörämarssi toteutettiin, mutta tuskin niillä eväillä digitalisaation haasteita ratkaistaan. Tutkijana olen ollut selvittämässä usean yrityksen johtamisarkea. Leikillisesti voi todeta, että palkitseminen ei ole koskaan paikallaan, positiivista palautetta odotetaan esimiehiltä lisää ja viestintää voi aina parantaa. Monenlaiset 360-mallit on kokeiltu ja välitöntä palautteen antamista on helpotettu erilaisten mobiilityökalujen avulla.  Hyvä näin, mutta haasteita riittää uuden normaalin – eli etätyön ja itseohjautuvuuden  kanssa. Myös Y- ja Z-sukupolvien  motivaatiovaateet ovat aivan muuta kuin se mikä riitti X-sukupolvelle saatika meille boomereille.

Vaalien lähestyessä mediat täyttyvät puolueiden visioista ja arvolupauksista. Kaikki haluavat kuntien ja kuntalaisten parasta. Kukapa kampanjoisi teemalla: Nostan veroja, leikkaan palveluita ja jos ei muu auta niin ehdotan kuntaliitosta.  Kuntapolitiikasta vastaavia isoja puolueita johdetaan kuin suuria valtionyhtiöitä. Pääjohtajan roolin saa puolueen puheenjohtaja. Hänellä on selvä tulostavoite, jos vaalivoittoja ei tule niin ura päättyy. Gallupit pahukset kiusaavat vielä ”osavuosikatsauksina” ja erilaiset besserwisserit huutavat alinomaa ohjeita.

Puoluetoimarin johtoryhmä muodostuu puolueen varapuheenjohtajista ja eduskuntaryhmän puheenjohtajista. Ja jos ollaan hallituksessa niin ministeritkin laittavat lusikkansa soppaan. Puolueella on myös puoluehallituksensa, joka vastannee  yrityksen hallitusta. Istuvathan siellä puolueiden maakuntien piirijohtajat -hekin tavallaan tulosvastuussa. Puolueilla on myös ”hallintoneuvostonsa” eli puoluevaltuuskunta, joka  kokoontuu harvakseltaan ottamaan kantaa suuriin linjoihin. Suurin päättävä elin on toki puoluekokous, joka muistuttaa hyvinkin ison yrityksen yhtiökokousta. Siellä valitaan puoluehallitus ja nimitetään ylintä puoluejohtoa. Kaikki eri kunnissa toimivat yhdistykset ovat edustettuina jäsenmääränsä – eräänlaisen osakepääomansa – edellyttämällä edustajamäärällä. Puoluekohtaisesti on toki eroja.   Perussuomalaisten puoluekokouksessa jokaisella jäsenellä on äänioikeus. Aika jäykältä kuulostaa vai mitä?

Kuntavaaleissa jalkatyö tehdään kuitenkin paikallistasolla pienissä yhdistyksissä talkoovoimin. Kaukana ollaan Arkadianmäen glamourista  ja valtiosalin loisteesta. Puoluejohtoa tarvitaan toki vetonauloiksi tuomaan väkeä niin toreille kun sosiaalisen mediaan. Olen välillä miettinyt  jo yli vuoden kestäneen kuntavaalitaiston  toimivuutta. Matka keväällä 2020 alkaneesta ehdokasjahdista kesäkuun 2021 vaalipäivään on  pitkä. Korona-epidemia on ajanut lähes kaiken toiminnan nettiin, mikä asettaa ehdokkaat erilaisiin asemiin. Netti tursuaa tavaraa ja tapahtumia, mutta jaksavatko ne kiinnostaa muitakin kuin politiikan heavy usereitaja puolueiden jäseniä?  Ja kun kuntavaalit ovat takana, nurkan takana kurkistavat  maakuntavaalit   -ehkä – ja sen jälkeen heti eduskuntavaalit.  Voimia ja onnea kaikille !