Strategista ohjausta, populistista politiikkaa vai mikromanageerausta?

Obersekki käytössä

Olemme pari viikkoa saaneet seurata Postin kohua. Eilen Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski oli Sanna Ukkolan grillissä kesällä alkaneesta mainoskohusta ja siitä seuranneesta julkisuuskierteestä. Kyllä oli vaivaannuttavaa.

Valtioyhtiöiden kohu-ongelmissa on usein kolme muuttujaa: Yhtiön muutospaineet, johdon bonukset sekä toimitusjohtajan harha-askel. Mieleen nousevat aiemmilta vuosilta mm. Finnairin Mika Vehviläisen  asuntokaupat ja  Kevan Merja Auluksen työsuhde-edut – nyt Postin golf-osakkeet. Isot asiat saavat kansankin huomion, kun joku kiusallinen yksityiskohta nostetaan esille yt-neuvottelujen tai rakenteellisten muutosten yhteydessä. Äkkiä ollaankin talousivuilta iltapäivälehtien etusivuilla ja somessa ja otetaan medialta pataan 6-0.

Veikkaus ja Posti ovat epäonnistuneet yritysviestinnässään sekä sisäisessä viestinnässään. Posti on valinnut linjakseen lähes täydellisen radiohiljaisuuden. Toimitusjohtajaa ei ole näkynyt julkisuudessa. Postin tilannetta ja työsopimuskiistaa ovat sen sijaan kommentoineet uusilla ulostuloilla päivittäin niin mediat kuin poliitikot. Työehtosopimusneuvotteluja on käyty jo pitkään –  miksei johto kerro omia tavoitteitaan ja motiivejaan selkeästi? Miksi puolustustehtävä jätetään hallintoneuvoston jäsenille, jopa kilpailijoille?

Entä Veikkaus – kummallista mumisemista prosessiohjauksen pettämisestä. Kesällä puhuttiin yksittäisen henkilön virhearviosta. Voi sitä henkilö parkaa, joka työnnettiin bussin eteen. Tiedättekö mitä  muuten tarkoittaa  ”obersekki” tuon kuvitteellisen mainostohtorin nimi. Kyseessä on ravihevosilla käytettävä apuohja,  jolla kuski ohjaa ravurin pään asentoa. Ohjat eivät ole olleet Veikkauksen johdon käsissä. Miksei Veikkaus ole viestinyt henkilökunnalleen aktiivisesti siitä, mitkä ovat yrityksen arvot, joita on noudatettava arjessa? Työntekijöillä pitää olla selvä käsitys siitä mihin raja vedetään markkinoinnissa on sitten kyse Kuninkuusravien kumppanuudesta tai Eurojack-potin brandista.

Kohujen synnyttyä poliitikot ovat hypänneet kuskin paikalle tai ainakin takapenkille ohjaamaan yrityksiä. Onko oikeanlaista strategista ohjaamista se, että omistajaohjausministeri ottaa ”aikalisän”, mikä päivystävien emeritusprofessorien mielestä voisi olla jopa kaksi vuotta. Näinkö Postia ja sen henkilöstön tulevaisuutta rakennettaisiin – siirtämällä ongelmien ratkaisu hamaan tulevaisuuteen. DHL ja NordPost kiittävät ja valtion osingot, jos niitä kukaan enää uskaltaa pyytää, katoavat. Entäpä Veikkaus, jonka missio on ollut vuosikaudet paikata valtion budjettia mm. kulttuurin ja urheilun saralla. Ministeri Paateron  tokaisu uutisissa noin 200 euron tulon menetyksen korvaamisesta järjestöille budjettivaroin ei ole nykytaloudessa uskottava.

Poliitikot voivat toki osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun myös valtion yritystoimintaa arvioiden ja epäkohtiin puuttuen, mutta mielessä pitäisi pitää, että he ovat olleet hyväksymässä nykyisen Postin ja Veikkauksen tavoitteita, toimintamalleja sekä  moniportaisia johtamisjärjestelmiä. Siksi kontrollin  ja muutosten pitäisi tapahtua pelisääntöjä noudattaen. Ei Corporate Governancen puitteissa voida tehdä kaikenlaisia väliintuloja ilman vahingollisia seuraamuksia.  Poliittisten irtopisteiden keruun tulisi tapahtua jossain muualla kuin valtionyhtiöiden hallinnossa. Kaikki ideat eivät taida olla edes lainsäädännön puitteissa mahdollisia toteuttaa.

Entä mikromanageeraus – se on mielestäni surkein johtamisen muoto, joka kertoo kolmesta asiasta. Yksi – henkilö ei ymmärrä yrityksen liiketoimintaa. Kaksi – henkilöllä ei ole aikaa paneutua riittävästi yrityksen liiketoimintaan. Kolme – henkilö haluaa näyttää valta-asemansa – ” minä määrään täällä”. Seurauksena  on, että henkilö  esittääkseen osallistuvaa ja toimeliasta tarttuu detaljeihin ja  sotkeutuu operatiiviseen johtamiseen.  Yksittäisten henkilöiden palkkoihin tai erilaisiin sopimuksellisiin etuihin  puuttuminen jälkikäteen voi olla merkki tästä, etenkin jos päätökset, joihin puututaan ovat syntyneet osakeyhtiönlain ja yhtiöjärjestyksen edellyttämällä tavalla. 

Ministeri Paatero on jo edellisellä ministerikaudellaan osoittanut aktiivisuutta valtion yhtiöiden palkitsemisjärjestelmien valvojana, joten mielenkiinnolla jään seuraamaan millaiset ovat Veikkauksen uuden hallituksen palkkiokäytännöt.  Mediassa on luotu ikävä kuva yritysten hallitusten pätevyydestä  johtajanimityksissä ja palkitsemisjärjestelmien rakentamisessa. Luotan edelleen suomalaisiin hallitusammattilasiin. Suomi on varmasti pieni kerho, mutta se ei liene näiden huippuammattilaisten vika. Kokemus ja koulutus ovat keskiössä – ei satunnainen poliittinen virka tai -asema ilman todellista yritysjohtamisen kokemusta.

Ei olettamuksia vaan tutkimuksia kiitos

Lomat on lusittu ja nyt koulujen alkaessa voidaan todeta kesän kääntyvän syksyyn. Media on täyttänyt niukkaa uutistarjontaa viime viikkoina kansalaiskyselyillä. Natoa on mitattu – ei uutta, kannatuksia on mitattu – Persut nousee – yllätys? Isojen koirien pito alkaa olla yhtä tuomittavaa kun katumaasturilla huristelu, kiitos Juho – ei muuta kuin perunakuoppaan laulamaan Kumbaijaa, Matti Apusta vapaasti lainaten. Tulkinnan kukkanen oli Ylen aamu-tv:n toimittajan analyysi. Liikenneturvan Kantarilla teettämän kyselyn mukaan 40 % vastaajista oli ainakin melko samaa mieltä siitä, että oli kokenut vaaratilanteen suojatiellä. Toimittajan totesi ”hieman pyöristäen” että noin puolet suomalaisiat ovat kokeneet vaaratilanteen suojatiellä. Se siitä virhemargimaalista.

Mutta otsikon asiaan. Talouselämän numerossa 36 rakentajakonkari Ilpo Kokkila avautuu SRV.n kärsimysmatkasta Redissä. Hanke on viivästynyt ja mutkistunut vetäen SRV:n nettotuloksen miinukselle. Valitusten viipeet, rakentamisen oletettua korkeammat kustannukset sekä myynnin nahkeus nakertaa projektin kannattavuutta.

”Kaikki mitä hankeen alkupäässä päätettiin, päätettiin väärien olettamusten varassa” toteaa Kokkila TEssä. Hetkinen – olettamusten. Ymmärsinkö oikein, että satojen miljoonien eurojen ennen näkemätön rakennusprojekti perustui useisiin olettamuksiin? Tehtiinkö siis kunnollista markkina-analyysiä miten lähes 10.000 (merinäköala) euroa neliö maksavien asuntojen kauppa kävisi keskellä rakennustyömaata ja keskeneräistä infraa? Entä kauppakeskuksen toiminnallisuus – tehtiin uutta ja ihmeellistä. Kysyttiinkö näkemyksiä kulttajilta. Parkkiin on vaikea päästä ainakin etelästä, opasteet ovat sekavat, tilat sokkeloisia jne. Apuun on nyt huudettu palvelumuotoilijoita ja kokemusasiantuntijoita. Kokonaan toinen juttu on, mikä on kauppakeskusten tulevaisuus kaiken kaikkiaan. Otsa rypistyy eri akateemisia- ja kaupantutkijoita kuunnellessa.

Toki Redi tarvitsee kauppansa ja palvelunsa. Mutta haastaja nousee Pasilaan. Kylmäävää onkin pohtia kolmen kilometrin päässä nousevan Triplan kohtaloa. Ketkä ovat noin 4000 asukasta, jotka muuttavat keskelle betoniviidakkoa lähes junaradan päälle? Toivottavasti Triplan päätöksen perustavat edes osin tutkimuksiin ja tilastoihin. Perinteisesti ei ennen vanhaan kauppakeskusten rakentamisessa juuri tutkimuksia hyödynnetty sen jälkeen kun lokalisaatiopäätös on saatu aikaan.

Lääkkeitä digiähkyyn?

Emilia Kullas tarttui 2.5. Markkinointi ja Mainonnan kolumnissaan markkinointipäättäjien digituskaan. Lisäksi hän haastoi lukijoita täydentämään, jos hänen digimarkkinoinnin toimittajien listastaan puuttui vielä toimijoita.

Haluaisimme tuoda esiin pari mielestämme aika olennaista huomiota tähän nostoon nähden:

Digimarkkinoinnista on syntynyt uusi alue markkinoinnin, mainonnan, viestinnän, myynnin ja IT-teknologian välimaastoon. Se ei historiallisesti kuulu minkään toimialan tontille. Nyt tätä tyhjiötä pyrkivät täyttämään omilla konsepteillaan, työkaluillaan ja käsitteillään kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät toimijat, kukin oman lähestymiskulmansa mukaisesti. Sinänsä tämä on ihan sama prosessi, joka tapahtuu aina teknologian harppausten luodessa ”uutta tilaa” eri toimialojen välille. 

Ei uudessa tilanteessa ole mitään erityisen hämmentävää, jos yrityksellä on jäsentynyt kuva asiakkaistaan ja siitä, mitä se haluaa heille tarjota, minkälaiseen tulevaisuuteen se haluaa ohjata asiakkaansa. Kyllä markkinakuvan ja oman strategian löytäminen on edelleen välttämätöntä. Nyt se kuva ja näkemys pitää vain päivittää digitaalisen markkinoinnin aikaan ja tarjoamiin mahdollisuuksiin. Eli, ei voi lähteä purkamaan tilannetta eri toimittajien työkalut ja kikat edellä. Niillä on kaikilla eri käsitteet ja tavoitteet, jotka eivät välttämättä ole mitenkään yhteismitallisia. Yrityksellä itsellään pitää olla oma jäsentynyt kuva asiakkaista ja siitä, mikä rooli meillä on heidän tulevaisuutensa rakentajana. Sitten on kohtuullisen helppo poimia työkaluja ja uusia kikkoja testattavaksi sekä arvioitavaksi – omien tavoitteiden kannalta.

Ja siitä Emilian lista-haasteesta: ei kannata unohtaa markkinatutkimusta. Se on juuri se työkalu, jonka avulla rakennetaan omaa tilannekuvaa ja pelikirjaa, myös digimarkkinoinnin aikana. Mitä nopeammin maailma muuttuu, sitä useammin ja ennakkoluulottomammin tilannekuvaa pitää vain uskaltaa päivittää.

Juha Aalto                                                                      Jukka Rastas

Suomen Markkinointitutkimusseura                             ESOMAR

puheenjohtaja                                                               kansallinen edustaja

PS. Jukka toimitti yllä olevan vastineen M&Mn toimitukselle pari viikkoa sitten. Emme ole nähneet sitä julkaistun. Voi olla, että se on mennyt ohi mediaviidakossa. Ehkä joku tutkimusseuran yli 200 jäsenestä on tämän jossain nähnyt. Saa jakaa vaan ei ole pakko, Samppa Linnaa lainatakseni.

Missä viipyvät eurovaali- ennusteet – tässä tulee!

Kuluneella viikolla sekä HS että YLE ovat julkaisseet kannatuskyselyt. Molempien uutinen oli, että Persut ovat nouseet ykköseksi ja Kepun pudotus jatkuu. Näitä tuloksia ei pelätty Kepun digitaalisessa tupaillassa, joka peukutti Kepun hallitusneuvotteluihin.

Taloustutkimuksen Tuomo Turja totesi viisaasti, että tulokset ovat tyypillisiä vaalien jälkeisiä tuntemuksia. Voittajien puolella on mukavampi olla kun häviäjien. Tiedä sitten, miten SDP:n jatkuvaa kannatuksen laskua tulisi tulkita vaalivoitonkin jälkeen.

Minua hämmästyttää, ettei yhtään näkyvää arviota ole tehty eurovaaleista- YLEn Pirjo Auvinen viittasi Kokoomuksen tentissä, että yhden paikan menetys on tulossa – lähde jäi epäselväksi. Ennusteen tekemisen luulisi olevan helppoa, koska on vain yksi vaalipiiri. Toisaalta vaalien epäkiitollinen ajankohta ja sekava esillepano voi jättää monet kansalaiset puutarha- yms. askareisiin. YLEn vaalistartti oli lähinnä sekavaa hälinää Helsingin Kampista ja päällehuutelua illan vaalipaneelissa. Tällä ei haasteta kansalaisiten kiinnostusta, kun sitä verrataan dieselautojen mahdolliseen kieltoon tai hoitajamitoitukseen.

Tohdin heittää tässä oman ennusteeni. Analyysi perustuu tällä viikolla julkaistujen kannatusmittausten keskiarvoihin sekä valistuneeseen veikkaukseen. Tämä menetelmä antoi muuten EK-vaaliessa minun ennusteelleni virhesumman 5,0 kun viimeisen HS-gallupin virhesumma oli 8,2, ja YLEn 7,0. Todistaa siis vanhaa totuutta: kukin kannatusmittaus kuvastaa tiedonkeruuajankohdan tilannetta. Jatkoin siis ennusteessani Persujen nousun seuraamista ja SDP:n laskun trendiä – muiden kannatuksen pidin lähes ennallaan.

Mutta nyt siis 26.5. pidettävien vaalien tuloksen arvailuun. Suomi valitsee 13 euroedustajaa Brysseliin. Matemaattisesti runsaalla 7,5 % kannatuksella saa vamasti yhden edustajan läpi. Mitä ”ylijääneet” äänet sitten tuottavat on vaikeasti ennakoitavissa Mikään puolue tuskin kerää 22 % äänistä, jolla tuo kolme edustajapaikkaa toteutuisi. Ja miten tuo ryhmä ”muut” vaikuttaa tulokseen – Ahvenanmaan äänet menevät RKP:n piikkiin? Tässä ennusteeni:

KOK 3, PS 3, SDP 2, Vihreät 2, Kepu 1, Vas 1 RKP 1.

Miksi näin? Persujen anti-eulaiset äänimagneetit toimivat ja kansa antaa sympatiaa hallitusneuvotteluissa ”syrjityille” persuille. Kokoomus on aina ollut vahva europuolue. Lisäksi vanhat istuvat ehdokkaat jatkavat. SDP:n laskeva kannatus ei tuo kolmea paikkaa. Vihreät kannattajat ovat aktiviisia ja näkevät EUn merkityksen ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kepun laskuvire jatkuu, eikä Paavokaan ole hakemassa eurokriittikojen ääniä. Vasemmistoliitto saa pohjakannatuksellaan yhden paikan Kyllösen sekoilusta huolimatta. Sama sekoilu vie kristillisten ainoan paikan. Niin ja RKP – ruotsinkielen puolesta rivit yhtenäisenä haetaan se yksi paikka kuten ennenkin.

Äänestysprosentti ja eri puolueiden ydinkannattajien äänestysinto on täysi arvoitus. Siksi tämäkin ennuste on paremmikin viihdettä. Älä ota sitä vakavasti. Hyvää äitienpäivää.

Viimeinen vaaliveikkaus


Tällä viikolla kaikki johtavat mediat – ALMA, HS ja YLE  – ovat julkistaneet omat vaali-ennusteensa. Maaliintulojärjestys on vaihdellut päivittäin. SDP pitää ykköspaikkansa aikaa vastaan taistellen. Persut nousevat kaikkien mittauksissa. Kepu ja Kokoomus junnaavat lähes paikallaan. Vihreiden ja Vasemmistoliiton nousu on pysähtynyt. 

Erot YLEn ja Hesarin mittauksissa Persujen ja Kokoomuksen kohdalla puhuttavat. Syy on selvä. Lyhyesti: Taloustutkimus on käyttänyt laskennassaan viimeisen kuntavaalin ja eduskuntavaalin tulosten keskiarvoa kun taas Kantar käyttää verrokkina muutosta laskiessaan kuntavaalien tulosta. Kokoomus hakkasi Perussuomalaiset selvästi kuntavaaleissa ja tämä näkyy Kantarin luvuissa. Taloustutkimuksen analyysissä Persut saavat nostetta hyvästä vuoden 2015 EK-vaalituloksesta. Tietoykkösen menetelmää ja otosta (paneelin ja puhelinhaastattelujen yhdistelmä) ei ole avattu riittävästi, jotta sitä voisi arvioida. Hyvin he toki peesaavat YLEn ja Hesarin tuloksia.

Sekä YLEn että HS:n valinnoille on omat perusteensa. Siksi otin oman arvioni pohjaksi näiden kahden tutkimuksen keskiarvon. Koska tutkimukset selvittävät tilanteen mittaushetkellä, eli pääosin viime viikolla ”korjailin”, kannatusmittauksia viimeisillä uutisilla, joihin jo alussa viittasin. Lisäksi arvioin ennakkoäänestyksen hyvää aktiivisuutta, joka satanee etenkin Kepun ja Kokoomuksen laariin. Sormituntumalla lisäsin laskennalliseen keskiarvoon  kasvua Kokoomukselle  5 %ja Kepulle  sekä Sinisille 2,5 % He ovat olleet vahvasti esillä vaalitenteissä.  Persujen kannatukselle veikkaan edelleen kasvua  + 5 %. SDP:n liuku jatkuu –  tosin hidastuen – laskua -5 %.  Vihreiltä leikkasin tuloksesta 5 %, pois,  koska kannatus ei juurikaan toteudu täysimääräisenä. Leikkaukset  ja lisäykset ovat siis suhteessa YLEn ja Hesarin mittaamiin kannatuksiin –  EI siis prosenttiyksiköitä. Eli tässä on arvioni.

SDP               18,3

KOK               17,5

PS                  16,4

Kepu             14,8

Vihreät          11,5

VAS                 9,2

RKP                 4,7

KD                   4,2

SIN                  1,0

MUU               2,5

Vaalikausi on ollut vauhdikas. Puheenjohtajia on tullut ja mennyt. Uusia puolueita on syntynyt. Talous on kääntynyt mollista duuriin.  Maahanmuutto on ollut milloin hallittua milloin hallitsematonta.  Ilmastoahdistus painaa eikä sotestakan päästy eroon.  Vaalitoreilla jaetaan makkaran ja ämpäreiden lisäksi flyereita ja vaalilupauksia. Äänestäjän ei ole  helppo tehdä valintaansa – eikä tutkijan ennustetta.

Puhelinhaastattelut vastatuulessa – miten käy mielipidetutkimusten?

Tänään oli mielipidetutkimus-fanien juhlapäivä. YLEn uusi kannatusmittaus kertoi, että SDP:n kone yskii, Kokoomuksen kone ei käynnisty ja Perussuomalaiset ovat livahtaneet KEPUn takaovesta rinnalle ja ohi. Timo Haapala availi Maikkarilla vanhaa tarinaa suorasta datasta eli ei painotetuista tuloksista. Näin hänen tulkintansa mukaan Persujen kannatus voisi olla vielä ilmoitettua korkeampi. Eiköhän sekä Kantarilla ja Taloustutkimuksella ole riittävästi kokemusta vuosien 2011 ja 2015 vaaleista, jotta voimme luottaa näihin korjauskertoimilla oikaistuihin tuloksiin.

Mielipidetutkimukset kuluttaja-asiamiehen hampaissa

Mutta ovatko nykyiset kannatusmittaukset pian historiaa? Jari Pajunen kertoi huolestaan TEn blogissa 18.3. Väestörekisterikeskus ei luovuta enää tutkimusnäytteisiin vastaajien perustaustoja, kuten ikää ja sukupuolta. Kuluttaja-asiamies ehdottaa jopa, että mielipidetutkimukset rinnastettaisiin puhelinmyyntiin ja niiden tekemiseen vaadittaisiin jonkinlainen ennakko suostumus. Tällainen malli on käytössä Saksassa, joka onkin tehnyt maasta paneelitutkimusten kultamaan. Käytännössä tämä hankaloittaa pienempien tutkimusyritysten toimintaa ainakin kuluttajatutkimuksissa.

ESOMAR on hakenut markkinatutkimukselle korkeamman statuksen EUssa

Kansalliseen lainsäädäntöön on vaikea vaikuttaa, mutta EU-tasolla tutkimuksen kattojärjestö SOMAR pystyi GDPR-prosessin yhteydessä tuomaan esille tutkimuksen erityispiirteet. ESOMARin apua on tarvittu aiemminkin. Esimerkiksi Norjassa oltiin rajaamassa kovalla kädellä tiedonkeruuaikoja ja -päiviä. Tältä kuitenkin vältyttiin. Olisiko ESOMARista nytkin apua? VRK:n kanssa on aiemmin tultu hyvin toimeen. Olin 2000-luvun alussa neuvottelemassa silloisen VRK:n johtajan Ritva Viljasen kanssa sopimusta, jossa päädyttiin siihen, että ESOMARin sääntöjä noudattavat tutkimusyritykset saivat oikeuden ostaa VRK-näytteitä. Toivottavasti kompromissi löytyisi nytkin.

Digitaalisuus on rapauttanut puhelinhaastattelujen asemaa

Vielä 1990-luvulla 97 % kotitalouksista oli lankapuhelin ja salaisten numeroiden osuus tutkimuksellisesti mitätön. Satunnaisotosten rakentaminen puhelinhaastattelujen pohjaksi oli helppoa kuin heinänteko ja hyvin kannattavaa. 2000-luvun alusta alkaen tilanne on muuttunut radikaalisti. Yli 300.000 suomalaista on kirjannut itsensä estorekisteriin. Pre-paidien osuus on suuri etenkin nuorten ja vähävaraisten joukossa. Myös yriysnumerot pudottavat pohjaa pois satunnaisotokselta. Olin mukana tekemässä KMT-tutkimusta yli 10 vuotta sitten. Jo tuolloin mediatutkijat tuskastelivat edellä mainittujen tekijöiden aiheuttamaa vinoumaa otoksiiin. Ihan toinen juttu on toki paneelitutkimusten räjähdysmäinen lisääntyminen, joka on muuttanut tutkimusten kustannusrakennetta.

Jääkö puhelinhaastattelu marginaalimetodiksi?

Mikäli rajoitteet astuvat täysimääräisenä voimaan, tutkimukset siirtyvät enenemässä määrin verkkoon. Toki monet tutkimustyypit soveltuvat jatkossakin puhelinhaastetteluin toteutettavaksi. Tällaisia ovat mm. b2b-tutkimukset, jotka eivät toimi verkossa ainakaan suppeissa kohderyhmissä. Erilaiset asiakastutkimukset onnistuvat puhelimella, mikäli asiakas on tavalla tai toisella antanut luvan mahdolliseen kontaktointiin. Nämäkin tutkimukset korvaantuvat osin erilaisilla mobiili-kyselyillä, jotka toki ovat suppeampia kuin perusteelliset puhelinhaastattelut. Aikoinaan arvioitiin, että kirjekyselyt poistuvat kokonaan metodina tietokoneavusteisten puhelinhaastattelujen yleistyttyä. Näin ei käynyt, eikä näin käy puhelinhaastatteluille. Tosin niistä ei enää ole tutkimustoimistojen ”leipäkoneiksi” vaan tulos on tehtävä muilla keinoin kuten data-analytiikalla.


Kyselyitä, ennustuksia, arvauksia

Taisi Iltalehden toimituksessa mennä päivä pilalle. Kieli poskessa oltiin tehty aukeaman kokoinen juttu vaaliennusteesta, joka perustui ainakin osin Alman viime viikonloppuna julkaiseman kannatuskyselyn tuloksiin. YLEn aamu-uutiset kertoi tänään Kokoomuksen alavireen jatkuvan ja eron SDP:hen revenneen jopa viiteen prosenttiin. Accuscore povaa ennusteessaan SDP:lle niukkaa 1,4 prosentin kaulaa, joka tosin toisi rutkasti lisäpaikkoja. Mistä on kyse?

Kannatuskyselyt eivät ole samasta puusta

Alman kyselyt tehdään nettikyselyn ja puhelinhaastattelujen yhdistelmällä. Tämä on metodi, jota vierastan. Tutkimuksen tietolaatikossa ei koskaan avata eri menetelmien suhdetta. Veikkaan, että ensin kysellään netissä ja sitten ”aukot” paikataan puhelimella. Kantansa ilmoittaneiden määrä on melko pieni vain 1188 henkilöä. Eli 11 vastaajan joukko edustaa yhtä prosenttia vastaajakunnasta. Tiedonkeruu ajanjakso on myös lyhyempi kuin kilpailijoilla.

Kantar TNS:n ja Taloustutkimuksen kyselyt ovat metodisesti niin lähellä toisiaan, että HS:n ja YLEN tutkimusten tullessa ulos kahden viikon välein, tämä antaa mielenkiintoisen eräänlaisen jatkuvan seurannan. Molemmilla otoskoko (tiedonkeruujakso 4 viikkoa) on riittävä lähes 3000 haastattelua. Tosin yhtiöiden puoluekohtaisissa korjauskertoimien laskussa on pieni ero. Talkkari käyttää kahden viimeisen vaalin keskiarvokannatusta ja Kantar vastaavan edellisen vaalin kannatusta. Molemmille ratkaisuille on perusteensa. YLEn mittauksia on joskus toimittajien toimesta moitittu KEPU-myönteiseksi. Näin ole nyt vai lienevätkö keskustalaiset äänestäjät olleet lumitöissä? Kokoomuksen kannalta on huolestuttavaa, että YLE mittaa jo toisen perättäisen selkeän laskun. HS gallup antoi sentään 21.2. 18,6 % kannatuksen, joka oli selvästi YLEn aiempaa mittausta parempi tulos.

Paikkaennusteet

Iltalehti oli kaivanut pressan vaaleissa pahoin epäonnistuneen analyytikkolauman esille. Toiminnalleen uskollisesti Accuscore ei avaa metodiaan. Aiemmin on kerrottu analyysin perustuvan tutkimusyritysten kyselyiden ja todellisen vaalituloksen arvioinnin yhdistelmiin. Eli eri kannatuskyselyiden painotettuihin keskiarvoihin.

Tulosta ilmeisesti korjataan puoluekohtaisesti sen mukaan miten viime valeissa ennusteet menivät. Eli Accuscoren ennuste on yhtä vahva tai heikko kuin tutkimusyritysten kyselyiden summa.

Mediat ovat innostuneet laskemaan paikkaennusteita vaalipiirikohtaisesti. Totta on, etteivät prosentit johda Suomea vaan valitut edustajat. Tässä on omat hankaluutensa. Jos arvio tehdään viimeisten mittausten varaan on otos vaalipiirikohtaisesti liian pieni luotettavan arvion tekemiseksi. Jos taas ennuste rakennetaan useamman mittausjakson – kuten YLE tekee – aineiston varaan on vaara, että juuri nyt ilmassa oleva voimasuhteiden muutos liudentuu ja ennuste paikkajakaumaien muutoksesta jää joidenkin puolueiden osalta liian pieneksi.

Arvaukset

Politiikan toimittajat, lobbarit, viestintätoimistojen asiantuntijat ja politiikantutkijat antavat mielellään omat valistuneet arvauksensa tulevasta vaalituloksesta. Ne vaihtelevat päivittäin sen mukaan mistä uutistuli puhaltaa. Luokittelisin nämä arviot lähinnä hyväksi asiaviihteeksi. Merkille pantavaa on, ettei 7.3. kukaan kolmen suurimman eduskuntapuolueen ryhmän johtajista lähtenyt veikkailemaan vaalitulosta. Peli on vielä vahvasti auki. Minun korvaani tarttui tutkimusjohtaja Tuomo Turjan kommentti SDP:n kannatuksesta. Neljän viikon jaksoista heikoin oli viimeinen Antti Rinteen palattua kehään. Ennustan, että merkittäviä muutoksia on vielä tulossa. Ravikielellä sanottuna troikka-lappua ei vielä kannata ostaa.

#desimaalivaalit

Mitä yhteistä on ilmastonmuutos-, vanhustenhoito- tai eriarvoistumiskeskusteluissa? No desimaalit! Tässä esimerkkejä: Suomen päästöt ovat vain 0,1 prosenttia maailman päästöistä, hoitajamitoitus on saatava minimissään vallitsevasta noin 0,6 hoitajasta 0,7 hoitajaan, vuoden 2017 Gini-kerroin on 0,5 prosenttia korkeampi kuin 2010…

Mitä nämä luvut kertovat? Ne kertovat poliitikkojen, toimittajien ja muiden vaikuttajien tavasta yksinkertaistaa erittäin monimutkaisia kysymyksiä muutamaan tunnuslukuun. Pian keskustelu – usein kinastelu – voikin kääntyä itse asiasta luvun laskentatapaan ja sen tulkintaan. Vakavan ilmiön merkitystä voidaan jopa väheksyä desimaaleihin vedoten. Viimeksi 16.2. YLEn Ykkösaamussa Jussi Halla-aho epäili suomalaisten vaikutusmahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, koska kokonaisvaikutus on maailman laajuisesti promillen luokkaa. Esimerkin näyttö tai teknologisen edelläkävijän roolin tavoittelu ei näy suoraan globaaleissa päästöluvuissa, mutta vipuvaikutus voi olla moninkertainen.

Mielipidekyselyiden mukaan kansalaisten huolenaiheet vaihtelevat kysyjästä ja ajankohdasta riippuen. Media on tähän osaltaan syyllinen. Mistä kirjoitetaan – siitä puhutaan. Ennen joulua julkaistun Eurobarometer-tutkimuksen mukaan eniten EU-kansalaisia ja suurat osaa suomalaisistakin huolestutti lisääntynyt maahanmuutto. Ilmaston muutos tuli kakkosena. Viime viikkojen puhtaasti kotimaisissa kyselyissä (HS/YLE) ovat korostuneet huoli eriarvoisuuden lisääntymisestä ja vanhusten hoidosta.

Miten näiden asioiden saama julkisuus ja käsittely vaikuttaa kevään vaalituloksiin? Arvioita voi tehdä kolmen eri tutkimustyypin mukaan.

  1. Kannatuskyselyt

Puoluekannatuskyselyt ovat politiikkaa seuraaville peruskauraa. Ne ovat päivän uutisperhoja, jotka eivät 2-3 päivää pidempää elä eivätkä välttämättä ennusta tulevaa kannatusta. Toki puoluetoimistoissa vastoin julkisuudessa annettuja kommenteja, näitä tutkitaan vaalipäivän lähestyessä pelonsekaisin tuntein, koska ennusteilla on paha tapa toteuttaa itseään, etenkin median tarttuessa johonkin ylä- tai alakierteiseen puolueeseen. Kannatusmittauksista löytyy paljon hyvää lisätietoa mm. YLEn verkkosivuilta.

2. Puolueiden imago-kyselyt

Nämä kyselyt avaavat laajemmin pari kertaa vuodessa puolueiden profiilin. Nämä tulokset kertovat enemmän kunkin puolueen ”kovaan tallatusta” kannatuksesta ja heikkouksista ja siitä miten puolueen johto on onnistunut politiikassaan suuren yleisön silmissä. Myös piilevästä kannatuksesta – voisi äänestää puoluetta – on suoraa kan natusta mielenkiintoisempi lukuarvo. Huvittavaa sinänsä on nähdä tämän puolueiden tilaaman ”luottamuksellisen” tutkimuksen tulosten vuotavan aina julkisuuteen lähes etukäteen.

3. Henkilökyselyt

Näillä erilaisilla pääministeri-, presidentti-, onnistunut-ministeri yms. kyselyillä myydään iltapäivälehtien viikonloppunumeroita sekä luodaan taustaa vaalien jälkeisille henkilöspekulaatioille. Kenet puolue viime kädessä asettaa ministeritehtävään, siitä päättävät puolueiden johtoelimet – ei kansa – hallitusneuvotteluissa. Korkea äänimäärä ei ole määräävä vaan moni muu tekijä kuten kansanedustajan vaalipiiri, toiminta puolueessa tai jopa johdon lupaukset (case Berner) ratkaisevat.

Mihin asioihin meidän lukijoiden tulee kiinnittää huomiota näin vaalien alla tutkimusuutisia lukiessamme? Tässä lyhyt muistilista mahdollisista virhelähteistä. Otos on kaiken a ja o. Onko se riittävä? Miten se on rakennettu? Koska se rakennettu? Myös tiedonkeruumenetelmissä on eroja. Valitettavan usein yhdistellään satunnaisotannalla ja paneelissa saatuja tuloksia. Kiinnitä huomiota myös erillisen kohderyhmän kokoon. Eli paikkaennusteiden teko ei ole järkevää vaalipiiritasolla vaikka kokonaisotos olisikin reilusti yli tuhannen. Tulosten uutisoinnissa syyllistytään usein yli-analyyseihin. Tuloksia selitellään ilmiöillä, joita tutkimuksessa ei edes kysytty tai kysely on tehty osin ennen uusinta uutiskohua. Dramatiikkaa halutaan useasti lisätä kertomalla epävarmoista äänestäjistä tai ei-kantaansa kertoneista vastaajista. Toki äänestysaktiivisuus on tärkeä tekijä, mutta vaalipäivänä lasketaan vai annetut äänet. Silloin monen viimeisen kansanedustajan paikan saattaa ratkaista puoleen viimeinen desimaali.

Markkinatutkijan lahjalista

Aattoiltaan on enää kaksi yötä. Toivottavasti viimeisetkin tutkimustulokset on saatu tilaajille pakettiin ja läppärit lätkäisty kiinni, jotta itse kukin voi valmistautua joulunviettoon. Kohti valoa ollaan jo menossa, joten katse kohti tulevaa vuotta. Ohessa muutama lahjatoive, joka tekisi ensi vuodesta hyvän tutkimusvuoden.

Toivon, etteivät markkinointipomot ole joulukiireiltään kuulleet Aki Kangasharjun tai Olli Rehnin ennusteita talouskasvun taitteesta, jottei vain laitettaisi säästömoodia päälle ainakaan tutkimuspanoksissa.

Toivon, tutkimustoimistojen vetäjille rauhaisaa GDPR-vuotta, jotta olisi enemmän aikaa keskittyä perusbusineksen eikä byrokratian kehittämiseen.

Mielipidetutkijoille toivon maakuntavaaleja. Miten antoisaa onkaan tehdä 18 erillistä maakuntavaaliennustetta.

Data-analytiikkojen puolesta toivon, etteivät kaikki seuraa Pauli Aalto-Setälän esimerkkiä ja supista Somen käyttöä. Ei se facebook mikään Data-Mordor ole.

Asiakastutkijoiden puolesta toivon, että kansalaiset jaksaisivat tuon tuosta vasta NPS-kyselyihin, joita tehdään lähes jokaisen asiakaskohtaamisen jälkeen, muisti asiakas sitä tai ei.

Mediatutkijoille toivon entistäkin tarkempia digi-median tutkimusvälineitä, jotta KMT-luvut vahvistuisivat laatumedian osalta vuonna 2019.

Ja lopuksi toivon kaikille markkinatutkimuksen hyödyntäjille lipun SMTS:n super mielenkiintoiseen seminaariin ”Tekoäly hoi – älä jätä”. Aika: 6.2.2019, paikka: Ässä-keskus.

Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta toivoo tutkimustonttu

Johtaako vai eikö ja jos niin miten?

Duty called

Itsenäisyyspäivästä alkanut pitkä viikonloppu on takana. Juhlat on juhlittu, ansiomerkit jaettu ja sankaritekoja eri elämän alueilta on muisteltu. Eri kommenteissa on tuotu johtamisen ja esimerkin voima esille suomalaisen yhteiskunnan menestystarinassa.

Viimeaikoina on julkisuudessa käyty vilkkaasti  keskustelua johtamisesta.  Kolleegani Juho Rahkonen toi Talouselämä-lehdessä 16.11.2018 esille, etteivät suomalaiset tarvitse auktoriteetteja. Vertikaalinen johtamismalli korvaantuu horisontaalisella itseohjautuvuudella. Marraskuun lopulla työpsykologi Pekka Järvinen peräänkuulutti Helsingin Sanomissa päinvastoin jämäkämpää esimiesotetta.  Johtajan tehtävä ei ole luoda kivana kaverina kaikille hyvää fiilistä, vaan ohjata työtä ja jakaa ne vähemmänkin mukavat työtehtävät oikeudenmukaisesti kaikille. YLEn aamu-tv:ssä on taas kerrottu esimiesten käyvän itseohjautuvissa organisaatioissa tarpeettomaksi – toisessa lähetyksessä kerrottiin tällaisten organisaatioiden vaativan entistä enemmän esimiesten tukea.

Hämmentää eikö totta? Yli 30 vuoden johtamiskokemuksella en voi olla pohtimatta asiaa. Yksi semanttinen pulma on  koko johtamisen käsite.  Meillä menevät arkinen esimiestyö ja ylemmän tason leadership helposti samaan koriin – pomo on  pomo siitä riippumatta mitä hän tekee.  Kun nämä asiat osaa erottaa karkeasti toisistaan on jo helpompaa.

Digiloikka on tämän päivän teollinen murros

Digitaalisuuden vyöryttyä päällemme on esimiestyö taas murroksessa. Tilanne oli samankaltainen toisen maailman sodan jälkeen.  Teollisuus perusti jo 1946 Johtamistaidon Opiston valmentamaan  uutta työnjohtoa. Pian valmennus ulotettiin keskijohtoon. Insinöörien työnjohtotaitoja tuli kehittää, jotta nopea teollistuminen  Suomessa ei olisi kärsinyt huonosta johtamisesta. JTOn kirjoja lueskeltiin 1970- ja 1980 luvulla myös sotilasoppilaitoksissa.  Vuorovaikutteisesti elinkeinoelämä kiinnostui 2000-luvun alussa Puolustusvoimissa kehitetystä Syväjohtamisen mallista. Esimies ei enää ollut Puolustusvoimissakaan kaikki tietävä mallisuorituksen näyttäjä, vaan henkilö  joka opetti alaisiaan johtamaan omia alaisiaan. Tähän pyritään tänään myös peruskoulussa mm. ilmiöoppisen kautta. Opettaja ei ole ”liitu ja leuka” vaan henkilö, joka opettaa oppilaita hankimaan tietoa eri lähteistä ja tieteenaloista.

Asiantuntija ei tarvitse ohjausta vaan tukea ja turvaa

Nykyaikaisen työn painottuessa entistä enemmän asiantuntijuuteen on myös esimiestyön luonne muuttunut. Hän ei saa olla ”kellokalle” tai  ”kyttääjä”. Hänen  tulee  keskittyä yhdessä  alaisen kanssa vaikeiden asioiden ratkaisemiseen, työkuorman tasaamisen, toiminta-edellytysten turvaamiseen  ja juridisten vastuiden kantamiseen, asia joka alaisilta usein unohtuu. Esimies ei pysty hallitsemaan kaikkia niitä yksityiskohtia, joita hänen alaisensa osaavat. Siksi esimiehen on voitava luottaa alaisten osaamiseen ja vastuullisuuteen suorittaa omat työtehtävänsä uudenlaisessa työympäristössä – niin fyysisessä kuin digitaalisessa.

Johdon tehtävät ja kompetenssivaateet eriytyvät

Keskijohdon ja etenkin ylemmän johdon tulee keskittyä enemmän asioiden kuin ihmisten johtamiseen ainakin ajankäytöllisesti. Yrityksen johtoryhmä saatikka hallitus, joka keskittyy mikromanageeraamisen on kauhistus. Esimiehille tulee antaa työrauha. Toimintaympäristön muutosten seuraaminen ja niistä avautuvien strategisten uhkien ja mahdollisuuksien hakeminen ja reagointi on johdon työtä. Tämä edellyttää useasti vaikeitakin päätöksiä, joista viestiminen henkilöstölle ja kaikille muillekin sidosryhmille on haasteellista ja nopeatempoista. Eri media-areenoiden hallinta ratkaisee julkisuus pelin ja uskottavuuden.

Lyhyesti siis – johtamista ja esimiestaitoja tarvitaan kuten ennenkin, mutta eri johtamistasojen tehtävänkuvat eriytyvät entisestään. Myös kompetenssivaateet muuttuvat. Johtajaksi pyrkiminen on yhä harvemman tavoite, asiantuntijana moni voi toteuttaa itseään tasapainoisemmin. Eikä ”kiva-johtaminen” ole ratkaisu arjen ongelmiin vaikka porukasta siltä tuntuisi. Mietitäänpä Tuntemattoman hengessä olisi Lehdon pitänyt jättää tiedustelukeikka väliin kun muiden mielestä oli niin huono keli. Tai olisiko Koskelan pitänyt johdattaa kaikki aliupseerinsa etkoille Pataljoonan komentopaikalle Marskin syntymäpäivänä  – tuskinpa.