Pääministerimme esiintyi näkyvästi mediassa viikko siiten ihaillessaan Talvivaaran ihmettä.  Some soi ja kolumnistit kohisivat.  Viikko päättyi Ruben Stillerin  hörppiessä  kahvia Talvivaara-mukista.  Moni meistä lienee ollut mukana erilaisilla tehdas/ pr-käynneillä, joilla vieraille on työnnetty kypärää, pusakkaa tai kaulaliinaa päälle. Tehdasalueella suojelumääräykset ovat tiukat ja koskevat myös vieraita mitä tulee pukeutumiseen.  Päätin selvittää pahastumista SurveyMonkey –kyselyllä  facebook-kavereitteni  keskuudessa.  Otos käsittää värikkään joukon aktiivisia kansalaisia lukiolaisista eläkeläisiin. Varoitus: Tulos ei ole tilastollisesti edustava,  mutta nykyään totuus löytyy useasti Somesta!

Vain pieni osa pahastui

Vastaajista yksi viidestä oli pahastunut.   Muutama vastaaja  ei ollut pannut koko kohinaa merkille.  Tämä kertoo median  painotuksista.  A-studio käsitteli asiaa monipuolisesti, mutta mieleen jäi, että kaivos nousee  operatiivisesti voitolliseksi parissa vuodessa, joten 100 miljoonan panos kuulostaa järkevältä. Noh ympäristökulut unohtuivat. Kauppalehden mukaan verovaroin Talvivaraa tuetaan 207 miljoonalla ensivuodella.  Tällä rahalla saisi kaksi Guggista Helsinkiin.

Tyylisilmä petti

Kyselin syitä pahastuneilta. Vastauksia oli vähän ja ne jakautuivat tasan epäsopivan pipon ja sopimattoman käyttäytymisen välillä. Olisiko avustajan pitänyt kääntää  pipo väärin päin  vai olisiko media pitänyt  pitää poissa tapahtumasta?

Mitä opiksi?

Kysyttäessä vastaajat suosittelevat jatkossa omien pipojen ja kypäröiden käyttöä.  Komea olisi ollut PM-pipo. Mielestäni luovin ratkaisu, jota ehdotettiin,  olisi ollut painaa pipoon ”Lets Make Talvivaara Great Again”. Lisäksi suitsittaisiin mediaa – pressi voidaan pitää myös paljain päin.

Taitavaa Sissimarkkinointia?

Valtiohan hakee kuumeisesti ostajaa Terrafamelle.  Olisiko kyseessä ollut taitava sissimarkkinointi-operaatio? Eräs sissimarkkinoinnin keino on suosia yhteistyötä kilpailijoiden kanssa.  Niinistön Ville oli äänessä ja hänkin pääsi kypäräkuviin.  Saapa nähdä menikö viesti tulosihmeestä perille kansainvälisille sijoittajille. Jos näin käy ja kaupat syntyvät, ehdotan Sipilälle vuoden markkinointitekopalkintoa.

 

 

USAn presidentin vaalien jälkianalyysi ja selittely käy kovilla  kierroksilla.  Alkusyksystä povattu Hillary Clintonin ”varma voitto” suli viime metreillä. Kapea äänten enemistö ei riittänyt. Voitot keskittyivät suurinumeroisesti isoihin kaupunkeihin, joissa hyvin koulutetut, nuoret ja  varakkaat antoivat selvän tukensa Clintonille. Sydänmaille siirrettyessä  Trumpin jytky toteutui, vaikka asiantuntijat, valtamedia ja some eivät tähän halunneet uskoa. Hyviä esimerkkejä ovat  Pensylvania ja  Michigan, jossa Detroitissa ja Pittsburgissa Clinton vei voiton mutta muissa ”counteissa”  kannatus  ei riittänyt.

Tutkimukset pielessä?

Heti vaalien jälkeen alkoi mielipidetutkijoiden soimaaminen – ”tanan tunarit” – eikö Brexistä opittu mitään?  Jäitä hattuun – Trump saa kiittää myös vaalijärjestelmää voitostaan  – kuten  Bush  vuonna 2000 myös  nyt  ääniä eniten kerännyt ehdokas ei voittanut.

Kuten aiemmin olen toistellut valtakunnalliset arviot eivät riittäneet ennustamaan voittajaa, vaikka valtakunnallinen tulos ennustettiin oikein Clintonille.  Toki tasapäiset osavaltiot tunnistettiin, mutta analyysit taisivat keskittyä liikaa Ohioon ja Floridaan. Tutkimukset osasivat myös näyttää  tilanteen tasoittumisen. Media ei vain reagoinut vahvasti viimeisiin tutkimuksiin. Esimerkiksi maanantaina ja tiistaina julkistetuista  tutkimuksista kolme viidestä mittasi  jo Trumpin voittoa.

Tilastolliset vahvat ratkaisut osuivat oikeaan

Suuri osa mielipidetutkimuksista oli medioiden tilaamia, jotkut melko kevyesti tehtyjä. Toisaalta yli 40.000 vastaukseen perustuva Survey Monkeyn  ei-tilastollinen ennuste ei toiminut. Parhaiten pärjäsi kisassa Etelä Kalifornian yliopiston  Dornsifelta tilaama ”Understanding America Study”, joka on pitkään laadukkaalla 5500 hengen paneelilla seurannut Amerikkalaisten käsityksiä politiikasta. Paneelin muodostaminen on kuin suoraan tilaston oppikirjasta:  Maantieteellinen valtakunnallinen satunnaisotos, kirjallinen rekrytointi, ei-nettitalouksia mukana paneelissa, tarkat painotukset, selvät rahapalkkiot jne.   Kyselyä tehtiin päivittäin ja  23.10. Dornsife raportoi Trumpin siirtyneen niskan päälle ennustaen samaa vaaleihin asti.

Suomalaistutkijat tulkitsivat tilanteen oikein

Meillä Suomessa tehdään laadukasta mielipidetutkimusta niin akateemisten kuin kaupallisten tutkijoiden toimesta. TNS Gallupin Sakari Nurmela ja Taloustutkimuksen Juho Rahkonen varoittelivat medioissa, ettei jenkkien kyselyistä voinut vetää varmaa johtopäätöstä kisan voittajasta.  Tohtori Juho Rahkonen toi aamu-tvssä 10.11. esille hiljaisen spiraalin, joka tarkoittaa  yleisestä mielipiteestä poikkeavan oman näkemyksen salaamista.  Samaa sukua on mielestäni Under dog-ilmiö,  jossa äänestäjä symppaa häviäjäksi tuomittua ehdokasta. Tähän osin uskon.  Clinton ja Obama maalasivat Trumpin täysin epäpäteväksi presidentin tehtävään.  Hillary nimesi jopa kannattajat luusereiksi, joka  varmasti vahvisti  ehdokkaan elitistä leimaa.

Big Data ei auttanut 

Mediassa toistettiin useasti, että Clintonin vaalikoneisto on ylivoimainen.  Data-analytiikasta odotettiin paljon. Demokraatit pystyivät arvion mukaan vaalipiiridatasta profiloimaan ongelmalliset alueet ja toimimaan sen mukaan. Trump panosti analytiikkaan vasta viime metreillä. Samoin viestintä ei ollut Trumpilla hanskassa – yksi mies ei voi kuulemma hoitaatai siis johtaa kaikkea itse. Rahaakin oli Clintomilla enemmän kuin Trumpilla. Tämä ei  kuitenkaan ratkaissut kisaa.

Kaikkien aikojen tosi-tv show

Kun Ronald Regan valittiin  presidentiksi 1980 eräs suomalainen politikko kertoi kauhistelleensa tapahtunutta amerikaiselle kolleegalleen. Hän vastasi, että eikö Amerikka olekin hieno maa kun B-luokan länkkäritähdestä voi tulla  presidentti. Tänään länkkärit ovat korvautuneet  twitterin one-linereilla  ja tosi-tvllä. Donald Trump voitti kaikkien aikojen tosi-tv kisan. Toivotaan vilpittömästi, että hänestä tulee yhtä hyvä presidentti kuin Reaganista aikoinaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vaaleihin on aikaa runsaat neljää päivää ja peli kovenee. Kymmenien kyselyiden keskiarvo näyttää tilanteen tasoittuvan päivä päivältä, mutta mikä yksittäinen  mittaus on tilanteessa luotettavin? Kahlasin Real Clear Politics sivuilta toistakymmenta kyselyä ja olin entistä enemmän ymmälläni.  En uskalla veikata voittajaa. Selvää kuitenkin on, että kansallisen tason kyselyiden tulokset eivät riitä ennustamaan voittajaa – siitä on näytöt vuosilta 2000 ja 2012. Kyseessä ovat valitsiamiesvaalit, joten  focusta olisi  vietävä osavaltiotasolle.  Tehdyissä ennusteissa tarkastelin  kolme  muuttujaa, otosmenetelmää, tiedonkeruuvälinettä ja painotuksia.

Otosmenetelmä

Perinteisesti satunnaisotosta pidetään  tilastollisesti tarkimpana menetelmänä.  Tämä edellyttää sitä, että kaikilla perusjoukon jäsenillä – äänestäjäksi rekisteröityneillä, on yhtäläinen mahdollisuus tulla valituksi otokseen.  Tällaista rekisteriä lienee mahdoton saadan aikaiseksi.  Ja jos saadaankin miten heidät tavoitetaan? Monet tutkimukset perustuvat paneeleista tehtyihin otoksiin.  Vaikka myyntipuheissa paneeleja kehutaan  hyvinkin väestöä edustavaksi näin ei ole.

Mielenkiintoisen vaihtoehdon tarjoaa Survey Monkeyn mukavuusotos.  Vuoden 2012 vaaleissa Monkey onnistui ennustamaan 48 osavaltion voittajan oikein. Vuonna 2008 facebookissa tehdyssä kyselyssä ennuste oli valtakunnallisesti myyntipuheen mukaan tarkempi kuin minkään perinteisen tutkimusyrityksen ennuste.  Monkeyn kyselyt pyörivät eri sosiaalisten medioiden sivuilla ja vastata voi kuka haluaa. Kierroksella pyörii yli 40 000 vastausta ja tarjolla on osavaltiotason tuloksia.  Pane merkille, ettei virhemarginaalia lasketa koska kyseessä ei ole satunnaisotos.

 

Tiedonkeruumenetelmä.

Puhelinhaastatteluissa käytetään usein soittorobottia – Random Digit Dialing  järjestelmää -, joka arpoo numeroita satunnaisesti.  Usein tätä menetelmää täydennetään nettiotoksilla  eri yhtiöiden paneeleissa. Näin toimii muun muussa Rasmussen Reports, joka on muita useammin on tarjonut Trumpille piikkipaikkaa.

Puhdasta nettikyselyä on käyttänyt Ipsos Reutersin toimeksiannosta. Ipsos saa Clintonille  kuuden prosentin johdon, mutta tiedonkeruu on tehty ennen FBIn ulostuloa. YouGov selvitti omassa paneelissaan tilannetta 1.11. saaden Clintonille 3 %, johdon.

Eri tiedonkeruumenetelmien vastausten luotettavuutta on arvioitu akateemisissa tutkimuksissa. Vuonna  USAssa tehty tutkimus kertoo, että vastaajat ujostelevat vastauksiaan etenkin puhelinhaastatteluissa. Tohtori Juho Rahkosen näkemys Ylen aamu TVssä 1.11. olikin, että osa Trumpin kannattajista panttaa kantaansa, voi olla oikeaan osuva. Rehellisimmän vastauksen saa henkilökohtaisin haastatteluin, mutta edustavan otoksien luominen, menetelmän hitaus ja kalleus sulkee tämän menetelmän nopeatempoisen seurannan  ulkopuolelle.

Painotukset

Tutkimustuloksia pyritään tarkentamaan painotuksilla.  Perinteisesti sosiaali-demograafiset taustat ovat lähtökohtana samoin äänestysaikeet.  Tällöin luupin alle kannattaa laittaa otoksen koko.  Tuhannen otosta ei voi kovin laajasti painottaa. Muuten yhden Arkansissa asuvan keski-ikäisen mieslationon näkemys saa liian suuren painoarvon. Tähän on puuttunut New York Times 20.9., joka antoi saman raakadatan  viidelle eri tutkijalle. Lopputuloksena oli neljä erilaista tulosta –  hajontaa jopa 5 %.

Oleellista olisi mielestäni tehdä analyysi yhdistämällä sosdem-taustat tarkasti rekisteröityneihin äänestäjiin äänestysaikeita painottaen.  Rekisteröitymättömän äänestäjien mielipiteellä ei ole  juurikaan arvoa, joten vaalipäivän kaltainen Brexit-yllätys ei tältä osin toistune.  Myös riippumattomia ehdokkaita harkitsevien määrä on mielenkiintoinen.  Villien ehdokkaiden kun katsotaan syövän etenkin demokraattiehdokkaiden kannastusta.

Lopuksi

Uutispommeja voi vielä tulla. Kamppailussa ollaan etäännytty ehdokkaiden osaamisesta sellaisiin tekijöihin, joita  meidän suomalaisten on vaikea ymmärtää. Viimeinen kohu-uutinen voi kääntää kisan mihin tahansa suuntaan.

Musta hevonen voi olla vaikka huonosti toimiva äänestyskone, joka osin  ratkaisi Floridan äänet vuonna  2000 George W. Bushille. Tutkijan tulosvastuu on vieläkin vaikeammin arvioitavissa kuin Brexit-äänestyksessä.