Vaaleihin on aikaa runsaat neljää päivää ja peli kovenee. Kymmenien kyselyiden keskiarvo näyttää tilanteen tasoittuvan päivä päivältä, mutta mikä yksittäinen  mittaus on tilanteessa luotettavin? Kahlasin Real Clear Politics sivuilta toistakymmenta kyselyä ja olin entistä enemmän ymmälläni.  En uskalla veikata voittajaa. Selvää kuitenkin on, että kansallisen tason kyselyiden tulokset eivät riitä ennustamaan voittajaa – siitä on näytöt vuosilta 2000 ja 2012. Kyseessä ovat valitsiamiesvaalit, joten  focusta olisi  vietävä osavaltiotasolle.  Tehdyissä ennusteissa tarkastelin  kolme  muuttujaa, otosmenetelmää, tiedonkeruuvälinettä ja painotuksia.

Otosmenetelmä

Perinteisesti satunnaisotosta pidetään  tilastollisesti tarkimpana menetelmänä.  Tämä edellyttää sitä, että kaikilla perusjoukon jäsenillä – äänestäjäksi rekisteröityneillä, on yhtäläinen mahdollisuus tulla valituksi otokseen.  Tällaista rekisteriä lienee mahdoton saadan aikaiseksi.  Ja jos saadaankin miten heidät tavoitetaan? Monet tutkimukset perustuvat paneeleista tehtyihin otoksiin.  Vaikka myyntipuheissa paneeleja kehutaan  hyvinkin väestöä edustavaksi näin ei ole.

Mielenkiintoisen vaihtoehdon tarjoaa Survey Monkeyn mukavuusotos.  Vuoden 2012 vaaleissa Monkey onnistui ennustamaan 48 osavaltion voittajan oikein. Vuonna 2008 facebookissa tehdyssä kyselyssä ennuste oli valtakunnallisesti myyntipuheen mukaan tarkempi kuin minkään perinteisen tutkimusyrityksen ennuste.  Monkeyn kyselyt pyörivät eri sosiaalisten medioiden sivuilla ja vastata voi kuka haluaa. Kierroksella pyörii yli 40 000 vastausta ja tarjolla on osavaltiotason tuloksia.  Pane merkille, ettei virhemarginaalia lasketa koska kyseessä ei ole satunnaisotos.

 

Tiedonkeruumenetelmä.

Puhelinhaastatteluissa käytetään usein soittorobottia – Random Digit Dialing  järjestelmää -, joka arpoo numeroita satunnaisesti.  Usein tätä menetelmää täydennetään nettiotoksilla  eri yhtiöiden paneeleissa. Näin toimii muun muussa Rasmussen Reports, joka on muita useammin on tarjonut Trumpille piikkipaikkaa.

Puhdasta nettikyselyä on käyttänyt Ipsos Reutersin toimeksiannosta. Ipsos saa Clintonille  kuuden prosentin johdon, mutta tiedonkeruu on tehty ennen FBIn ulostuloa. YouGov selvitti omassa paneelissaan tilannetta 1.11. saaden Clintonille 3 %, johdon.

Eri tiedonkeruumenetelmien vastausten luotettavuutta on arvioitu akateemisissa tutkimuksissa. Vuonna  USAssa tehty tutkimus kertoo, että vastaajat ujostelevat vastauksiaan etenkin puhelinhaastatteluissa. Tohtori Juho Rahkosen näkemys Ylen aamu TVssä 1.11. olikin, että osa Trumpin kannattajista panttaa kantaansa, voi olla oikeaan osuva. Rehellisimmän vastauksen saa henkilökohtaisin haastatteluin, mutta edustavan otoksien luominen, menetelmän hitaus ja kalleus sulkee tämän menetelmän nopeatempoisen seurannan  ulkopuolelle.

Painotukset

Tutkimustuloksia pyritään tarkentamaan painotuksilla.  Perinteisesti sosiaali-demograafiset taustat ovat lähtökohtana samoin äänestysaikeet.  Tällöin luupin alle kannattaa laittaa otoksen koko.  Tuhannen otosta ei voi kovin laajasti painottaa. Muuten yhden Arkansissa asuvan keski-ikäisen mieslationon näkemys saa liian suuren painoarvon. Tähän on puuttunut New York Times 20.9., joka antoi saman raakadatan  viidelle eri tutkijalle. Lopputuloksena oli neljä erilaista tulosta –  hajontaa jopa 5 %.

Oleellista olisi mielestäni tehdä analyysi yhdistämällä sosdem-taustat tarkasti rekisteröityneihin äänestäjiin äänestysaikeita painottaen.  Rekisteröitymättömän äänestäjien mielipiteellä ei ole  juurikaan arvoa, joten vaalipäivän kaltainen Brexit-yllätys ei tältä osin toistune.  Myös riippumattomia ehdokkaita harkitsevien määrä on mielenkiintoinen.  Villien ehdokkaiden kun katsotaan syövän etenkin demokraattiehdokkaiden kannastusta.

Lopuksi

Uutispommeja voi vielä tulla. Kamppailussa ollaan etäännytty ehdokkaiden osaamisesta sellaisiin tekijöihin, joita  meidän suomalaisten on vaikea ymmärtää. Viimeinen kohu-uutinen voi kääntää kisan mihin tahansa suuntaan.

Musta hevonen voi olla vaikka huonosti toimiva äänestyskone, joka osin  ratkaisi Floridan äänet vuonna  2000 George W. Bushille. Tutkijan tulosvastuu on vieläkin vaikeammin arvioitavissa kuin Brexit-äänestyksessä.