Sitaatti on politiikan tutkijan Erkka Railon blogista. Vaaleihin on aikaa viikko ja vaalikuume tai –kiima alkaa vihdoinkin nousta.  Selvää on, että suurimman kuntapuolueen tittelistä käydään valtakunnallisesti tiukka kisa.  Voittajiksi ovat ilmoittautuneet niin Keskusta, Sdp  ja  toki Kokoomus. Isot mediayhtiöt Alma, Sanoma ja YLE ovat julkaisseet ennusteensa.   Miten hyvin HS Gallupin tai YLEn tuore kannatuskysely ennustavat vaalitulosta?  Kolme avaintekijää vaikuttaa mielipidemittausten tuloksiin, jonka johdosta kannatuskysely on aina päivän ennuste ei vaalitulos.

Tutkimusmenetelmä

Tarkimmat kyselyt tehdään puhelinhaastatteluin. Nettikyselyt eivät edusta hyvin senioriväestöä. Haastattelun otos muodostetaan väestötietojärjestelmästä iän, sukupuolen ja asuinpaikan mukaan.  Poiminnan jälkeen henkilöihin yhdistetään puhelinnumero.  Otoksesta jäävät pois salaiset numerot, prepaid-liittymät ja ainakin osin yrityspuhelimet. Näin kyselyiden ulkopuolelle jää noin 20 % äänioikeutetuista. Tutkimusten mukaan prepaid-liittymiä käyttävät useimmin pienituloiset, kuten työttömät ja opiskelijat,  joten he ovat vaarassa jäädä kyselyissä aliedustetuiksi.

Äänestysaktiivisuus ja  epävarmat äänestäjät

On tutkittu, että etenkin Keskustan ja Kokoomuksen kannattajat ovat aktiivisia äänestäjiä.  Jos äänestysprosentti jää alhaiseksi tästä hyötyvät ns. vanhat puolueet.  Nuorten äänestysaktiivisuus on todellinen huolen aihe.  Osin siksi vihreiden kannatuskyselyissä keräämä saalis ei toteudu vaaliuurnilla. Kuntakohtaiset erot ovat melkoiset. Suurissa kaupungeissa äänestysprosentti oli 2012  alle  60 % ja  pienissä maalaiskunnissa lähes 70 %. Kotikunnassani Orimattilassa prosentti oli 55,2 kun se esimerkiksi Kristiinan Kaupungissa oli 73,6. Näissä vaaleissa aiempaa useampi kansalainen on epävarma äänestyskäyttäytymisestään, mitä puoluetta aikoo äänestää ja äänestääkö ylipäätään ketään. Kyselyissä  selvitetään toki vastaajaan äänestyskäyttäytymistä ja vastauksia painotetaan äänestysaikeiden mukaisesti. Epävarmuustekijän ennakointi täysimääräisesti on kuitenkin mahdotonta

Puolueiden toiminta – paikallisuus korostuu

Puolueiden loppukiri saattaa aikaansaada merkittäviä muutoksia.  Siihen kampanjoinnilla pyritäänkin.  Peli ei pelattu ennen kuin viimeinenkin makkara on paistettu ja ilmapallo puhallettu. Moni äänestäjä pohtii päätöstään loppuun asti eivätkä paikalliset teemat ja voimasuhteet näy  kansallisissa ennusteissa.  Mielenkiintoisen asetelman tarjoaa  pormestarikisat, jossa etenkin Helsingin asetelma on kutkuttava Kokoomuksen ja Vihreiden välillä. Muut puolueet katsovat jääneensä julkisuudessa kisan varjoon.   Onko  sitten demokratiaa jos yksi puolue voittaa ykköspaikan parilla prosentin kymmenyksellä ja päättää sisäisesti kuka kaupungin ykköspostille asetetaan?   Kaikissa keskisuurissa kunnissa on joku teema ylitse muiden.  Orimattilassa se on Hennan puutarhakaupunkihanke, joka jakaa näkemyksiä puolesta ja vastaan jopa puolueiden sisällä.

Oma veikkaus

Olen pitkin talvea seurannut kannatusmittausten trendejä.  Kisa on tasoittunut päivä päivältä. Julkaisen tässä oman ennusteeni, joka perustuu TNS Kantarin ja Taloustutkimuksen viimeisin kyselyihin ja kokemuksiini yritysten aiempien vuosien onnistumisesta. SDP:n soppatykit ampuvat vielä yhteislaukauksen, Kokoomuksen ämpärit viedään käsistä ja Kepun vaalituvilla haitari soi yhä kovaäänisemmin. Kärkikolmikon takana käydään tiukkaa kisaa kakkosdivisioonassa. Kestää Vihreiden kaula?  Onnistuuko Persujen etusuoran nykäys ja miten Vasemmistoliitto pärjää uudella profiilillaan kuntatasolla?

Alla veikkaukseni:

SDP 19,5

Kokoomus 19,2

Keskusta 19

Vihreät 12

PerusS. 11

Vasemmistol. 8,7

RKP 4,8

KD 3,8

Muut 2

yht. 100%

 

Entä miten käy Orimattilassa? Arvelen, että kärkitroikka on sama kuin 2012, mutta voittajan määrittelyyn saatetaan tarvita maalikameraa.

 

Kuntavaaleihin on aikaa vajaa kolme viikkoa.  Kamppailu kunta herruudesta kiristyy.  Kokoomus, Keskusta ja SDP kellottivat kaikki runsaan 19 % kannatuksen. Oman arvioni teen kun YLEn kysely on julkistettu. Tulevat valtuustot ovat ison muutoksen edessä. Ensin aloitetaan nykymallilla ja vuonna 2019 siirrytään maakuntaohjattuun Sote-maliin, jonka lopullisesta muodosta ei olla vieläkään täysin varmoja. Se jo tiedetään, että kuntien verotuloista lähtee karkeasti puolet. Orimattilassa tämä merkitsee verotulojen supistumista 30 miljoonalla. Mielestäni on merkillistä, että julkisuudessa vähätellään kuntien tulevia tehtäviä ja keskustellaan sotesta, joka ei jatkossa ole kuntien vastuualuetta.  Joidenkin kolumnistien mielestä kunnille jää lähinnä perusopetuksen järjestäminen ja lumenluonti. Politiikantutkija Erkki Railo arvioi Talouselämässä vallan siirtyvän maakunnille lähes kaikista merkittävissä asioissa.

Ei se nyt näin mene. Verotulot puolittuvat – eivät tehtävät. Vai onko joku sitä mieltä, että sivistystoimi kokonaisuudessaan, kunnan elinvoiman edistäminen, elinympäristön kehittäminen sekä paikallisen identiteetin ja demokratian vahvistaminen ovat lumenluontiin verrattavia vähäisiä asioita? Mikäli kunnan talous sakkaa, voi päättäjille tulla houkutus säästää suurimmassa menoerässä sivistystoimessa liikuntatoimi mukaan lukien.  Lyhytnäköiset säästöt johtavat helposti muutaman vuoden viipeellä maakunnan sote-kulujen kasvuun  sosiaalisten- ja terveysongelmien lisääntyessä. Laadukkaat hyvinvointi- ja sivistyspalvelut nostavat Orimattilan houkuttelevuutta asuinkuntana, huonosti hoidettuna näistä muodostuu kasvun este.

Orimattilassa on tehty päättyvällä valtuustokaudella pitkälle meneviä strategisia päätöksiä, jotka viitoittavat kuntapäättäjien lähivuosien työtä.  Näitä ovat  muun muassa Hennan aseman rakentaminen, Pennalan ja Keskustan kaavoituspäätökset, urheilutalohanke sekä uusi hallintomalli.  Näillä päätöksillä yritetään parantaa Orimattilan elinvoimaisuutta ja reagointikykyä. Viime viikolla ilmestyneessä kahdessa eri arviossa – Suomen Kuvalehti ja YLE – Orimattila arvioidaan kolmen tähden kunnaksi. Rakennemuutoksesta ollaan analyysin mukaan selvitty kohtuullisesti ja tulevaisuus on vielä omissa käsissä, jos vain pystytään rohkeaan päätöksentekoon. Kasvua on saatava aikaiseksi sujuvalla kaavoituksella sekä aktiivisella ja osallistuvalla elinkeinopolitiikalla. Muuten edessä on muuttotappioita sekä alenevan talouden kierre, joka ruokkii itseään.

Kyselytutkimusten mukaan kuntavaalit eivät näyttäisi kiinnostavan kuntalaisia samassa määrin kuin 2012. Äänestysprosentti uhkaa vajota alle 60 prosentin. Toivottavasti gallupit ovat tässä asiassa väärässä.  Kuntavaalit ovat ainoat vaalit, jossa äänestäjä tuntee useamman ehdokkaan henkilökohtaisesti ja voi omakohtaisesti arvioida näiden henkilöiden kykyä hoitaa yhteisiä asioita. Tuttua valtuutettua on myös helppo haastaa vaalikauden aikana.  Kunnallinen päätöksenteko perustuu pitkälti yhteistyöhön eri valtuustoryhmien ja virkamiesten välillä. Kompromissejä on osattava tehdä, jotta juna liikkuu – vastakkainasettelu tai yhden asian lobbaus ei ole mahdollista.  Toivottavasti Orimattilassa käydään vaaliuurnilla vilkkaasti ja osoitetaan, mihin suuntaan ja miten kuntaa tulee jatkossa kehittää.

 

Kyllä niin jokunen ehdokas mielensä pahoittaa kun vaalikonetta täyttelee.  Ennen riitti kun ehdokas laittoi ilmoituksen lehteen,  jakoi hernekeittoa torin kulmalla ja tapasi tuttuja lähikuppilassa.  Nyt pitää olla aktiivinen somessa, luoda profiilia ja vastailla vaalikoneisiin. Vietin viikko sitten puolisen päivää vaalikoneiden ihmeellisessä  maailmassa.  Kokemukseni perustuvat Hesarin ja YLEn masinoiden käyttöön.

Profilointi

Aluksi ehdokas   liittää oman kuvansa vaalikoneeseen. YLE  vaatii  tuoreen selfien,  mutta Hesari antaa sentään käyttää valmista materiaalia,  jos sellaista on.  Monenkirjava  galleria on syntymässä.  Tietoina puolue, nimi, ikä ja koulutus ei riitä.  Heti pitää kertoa miksi olisi pätevä hoitamaan muiden asioita ja mitkä ovat ehdokkaan keskeisimmät vaaliteemat. Minua ihmetytti miksi kyseltiin vuosituloja  ja  vaalibudjettia. Suurissa kaupungeissa ehdokkaalta voi palaa tuhansiakin euroja, mutta pienillä paikkakunnilla pärjätään  kympeillä tai korkeintaan satasilla, jos omalle ajalle ei laske hintaa.

 

Kysymykset

Kymmenien kysymyksen patteristo kattoi kiitettävästä kunnan  tulevat tehtävät.  Joltain osin  kysymyslogiikka ei auennut.  Miksi päijät-hämäläisen  ehdokkaan tulisi ottaa kantaa pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen lippujen hintaan?  Ei sentään kysytty kantaa Malmin lentokentän säilyttämisestä. Lisäksi joukossa oli täysin kuntavaaleihin kuulumattomia kysymyksiä kuten – yllätys yllätys – homojen ja lesbojen  avio- ja adoptio-oikeus?  Eikös tämä asia käsitelty  eduskunnassa maaliin asti. Tuskin Orimattilan kaupungintalolla  tästä äänestellään.  Ilmeisesti  muiden samantyyppisten  arvokysymysten kanssa ehdokas sijoitetaan  tietyn nelikentän kulmaan  ja siten arvioidaan onko ehdokas patavanhoillinen vai puna-vihreä.

Asteikkoja tutkijana kritisoin.  Ehdokkaan piti olla väittämien kanssa melko tai täysin  samaa/ eri mieltä. Keskelle  oli YLEllä varattu vaihtoehto  ”ohita kysymys”,  josta kone lopuksi herjasi.  Eikö ehdokkaalla saa enää olla neutraaleja näkemyksiä?  Vaikea on rakentaa selvää näkemystä esim.  SOTEn  valinnanvapaudesta kun asia on vielä  kesken eduskunnassakin.

Videot

Tämä oli todellinen ”Kätevä emäntä osio”.  Samulin apua olisi tarvittu.  Ehdokkaan oli pakko tehdä itsestään vähintään yksi video saadakseen monivalintakysymysten vastaukset  koneeseen.  Ohjeet olivat selkeät, mutta eivät käytännössä täysin toimivat.  Tabletilla kuvaus onnistui, mutta video ei siirtynyt koneeseen.  Onneksi älypuhelin toimi  moitteetta.  Ehdokkaalla oli 30 sekuntia aikaa perusteella mitä muutoksia tekisi yksinvaltiaana kotikunnassaan tai minkä asian puolesta on valmis taistelemaan.  Ehdotan, että YLEn vaalitentissäkin puolueenjohtajille annetaan aikaa tuo 30 sekunnin vastausaika. Ei mene kerralla purkkiin.

Yle odottaa, että 60 % ehdokkaista vastaa vaalikoneeseen, mikä tarkoittaisi yli 20.000 vastausta.  Epäilen, että kaikilla ei ole edes  sellaista puhelinta tai tietokonetta, että haaste onnistuisi edes teknisesti.  Viikonloppuna  YLEn kone oli kaatunut viime hetken vastaajien ryntäyksestä. Melkoinen kansallinen tubecon on kuitenkin syntymässä.  Näin Lahden MM-hiihtojen  jälkeen voikin todeta:  Näihin kuviin – näihin tunnelmiin.