Kyllä niin jokunen ehdokas mielensä pahoittaa kun vaalikonetta täyttelee.  Ennen riitti kun ehdokas laittoi ilmoituksen lehteen,  jakoi hernekeittoa torin kulmalla ja tapasi tuttuja lähikuppilassa.  Nyt pitää olla aktiivinen somessa, luoda profiilia ja vastailla vaalikoneisiin. Vietin viikko sitten puolisen päivää vaalikoneiden ihmeellisessä  maailmassa.  Kokemukseni perustuvat Hesarin ja YLEn masinoiden käyttöön.

Profilointi

Aluksi ehdokas   liittää oman kuvansa vaalikoneeseen. YLE  vaatii  tuoreen selfien,  mutta Hesari antaa sentään käyttää valmista materiaalia,  jos sellaista on.  Monenkirjava  galleria on syntymässä.  Tietoina puolue, nimi, ikä ja koulutus ei riitä.  Heti pitää kertoa miksi olisi pätevä hoitamaan muiden asioita ja mitkä ovat ehdokkaan keskeisimmät vaaliteemat. Minua ihmetytti miksi kyseltiin vuosituloja  ja  vaalibudjettia. Suurissa kaupungeissa ehdokkaalta voi palaa tuhansiakin euroja, mutta pienillä paikkakunnilla pärjätään  kympeillä tai korkeintaan satasilla, jos omalle ajalle ei laske hintaa.

Kysymykset

Kymmenien kysymyksen patteristo kattoi kiitettävästä kunnan  tulevat tehtävät.  Joltain osin  kysymyslogiikka ei auennut.  Miksi päijät-hämäläisen  ehdokkaan tulisi ottaa kantaa pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen lippujen hintaan?  Ei sentään kysytty kantaa Malmin lentokentän säilyttämisestä. Lisäksi joukossa oli täysin kuntavaaleihin kuulumattomia kysymyksiä kuten – yllätys yllätys – homojen ja lesbojen  avio- ja adoptio-oikeus?  Eikös tämä asia käsitelty  eduskunnassa maaliin asti. Tuskin Orimattilan kaupungintalolla  tästä äänestellään.  Ilmeisesti  muiden samantyyppisten  arvokysymysten kanssa ehdokas sijoitetaan  tietyn nelikentän kulmaan  ja siten arvioidaan onko ehdokas patavanhoillinen vai puna-vihreä.

Asteikkoja tutkijana kritisoin.  Ehdokkaan piti olla väittämien kanssa melko tai täysin  samaa/ eri mieltä. Keskelle  oli YLEllä varattu vaihtoehto  ”ohita kysymys”,  josta kone lopuksi herjasi.  Eikö ehdokkaalla saa enää olla neutraaleja näkemyksiä?  Vaikea on rakentaa selvää näkemystä esim.  SOTEn  valinnanvapaudesta kun asia on vielä  kesken eduskunnassakin.

Videot

Tämä oli todellinen ”Kätevä emäntä osio”.  Samulin apua olisi tarvittu.  Ehdokkaan oli pakko tehdä itsestään vähintään yksi video saadakseen monivalintakysymysten vastaukset  koneeseen.  Ohjeet olivat selkeät, mutta eivät käytännössä täysin toimivat.  Tabletilla kuvaus onnistui, mutta video ei siirtynyt koneeseen.  Onneksi älypuhelin toimi  moitteetta.  Ehdokkaalla oli 30 sekuntia aikaa perusteella mitä muutoksia tekisi yksinvaltiaana kotikunnassaan tai minkä asian puolesta on valmis taistelemaan.  Ehdotan, että YLEn vaalitentissäkin puolueenjohtajille annetaan aikaa tuo 30 sekunnin vastausaika. Ei mene kerralla purkkiin.

Yle odottaa, että 60 % ehdokkaista vastaa vaalikoneeseen, mikä tarkoittaisi yli 20.000 vastausta.  Epäilen, että kaikilla ei ole edes  sellaista puhelinta tai tietokonetta, että haaste onnistuisi edes teknisesti.  Viikonloppuna  YLEn kone oli kaatunut viime hetken vastaajien ryntäyksestä. Melkoinen kansallinen tubecon on kuitenkin syntymässä.  Näin Lahden MM-hiihtojen  jälkeen voikin todeta:  Näihin kuviin – näihin tunnelmiin.