Olemme pari viikkoa saaneet seurata Postin kohua. Eilen Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski oli Sanna Ukkolan grillissä kesällä alkaneesta mainoskohusta ja siitä seuranneesta julkisuuskierteestä. Kyllä oli vaivaannuttavaa.

Valtioyhtiöiden kohu-ongelmissa on usein kolme muuttujaa: Yhtiön muutospaineet, johdon bonukset sekä toimitusjohtajan harha-askel. Mieleen nousevat aiemmilta vuosilta mm. Finnairin Mika Vehviläisen  asuntokaupat ja  Kevan Merja Auluksen työsuhde-edut – nyt Postin golf-osakkeet. Isot asiat saavat kansankin huomion, kun joku kiusallinen yksityiskohta nostetaan esille yt-neuvottelujen tai rakenteellisten muutosten yhteydessä. Äkkiä ollaankin talousivuilta iltapäivälehtien etusivuilla ja somessa ja otetaan medialta pataan 6-0.

Veikkaus ja Posti ovat epäonnistuneet yritysviestinnässään sekä sisäisessä viestinnässään. Posti on valinnut linjakseen lähes täydellisen radiohiljaisuuden. Toimitusjohtajaa ei ole näkynyt julkisuudessa. Postin tilannetta ja työsopimuskiistaa ovat sen sijaan kommentoineet uusilla ulostuloilla päivittäin niin mediat kuin poliitikot. Työehtosopimusneuvotteluja on käyty jo pitkään –  miksei johto kerro omia tavoitteitaan ja motiivejaan selkeästi? Miksi puolustustehtävä jätetään hallintoneuvoston jäsenille, jopa kilpailijoille?

Entä Veikkaus – kummallista mumisemista prosessiohjauksen pettämisestä. Kesällä puhuttiin yksittäisen henkilön virhearviosta. Voi sitä henkilö parkaa, joka työnnettiin bussin eteen. Tiedättekö mitä  muuten tarkoittaa  ”obersekki” tuon kuvitteellisen mainostohtorin nimi. Kyseessä on ravihevosilla käytettävä apuohja,  jolla kuski ohjaa ravurin pään asentoa. Ohjat eivät ole olleet Veikkauksen johdon käsissä. Miksei Veikkaus ole viestinyt henkilökunnalleen aktiivisesti siitä, mitkä ovat yrityksen arvot, joita on noudatettava arjessa? Työntekijöillä pitää olla selvä käsitys siitä mihin raja vedetään markkinoinnissa on sitten kyse Kuninkuusravien kumppanuudesta tai Eurojack-potin brandista.

Kohujen synnyttyä poliitikot ovat hypänneet kuskin paikalle tai ainakin takapenkille ohjaamaan yrityksiä. Onko oikeanlaista strategista ohjaamista se, että omistajaohjausministeri ottaa ”aikalisän”, mikä päivystävien emeritusprofessorien mielestä voisi olla jopa kaksi vuotta. Näinkö Postia ja sen henkilöstön tulevaisuutta rakennettaisiin – siirtämällä ongelmien ratkaisu hamaan tulevaisuuteen. DHL ja NordPost kiittävät ja valtion osingot, jos niitä kukaan enää uskaltaa pyytää, katoavat. Entäpä Veikkaus, jonka missio on ollut vuosikaudet paikata valtion budjettia mm. kulttuurin ja urheilun saralla. Ministeri Paateron  tokaisu uutisissa noin 200 euron tulon menetyksen korvaamisesta järjestöille budjettivaroin ei ole nykytaloudessa uskottava.

Poliitikot voivat toki osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun myös valtion yritystoimintaa arvioiden ja epäkohtiin puuttuen, mutta mielessä pitäisi pitää, että he ovat olleet hyväksymässä nykyisen Postin ja Veikkauksen tavoitteita, toimintamalleja sekä  moniportaisia johtamisjärjestelmiä. Siksi kontrollin  ja muutosten pitäisi tapahtua pelisääntöjä noudattaen. Ei Corporate Governancen puitteissa voida tehdä kaikenlaisia väliintuloja ilman vahingollisia seuraamuksia.  Poliittisten irtopisteiden keruun tulisi tapahtua jossain muualla kuin valtionyhtiöiden hallinnossa. Kaikki ideat eivät taida olla edes lainsäädännön puitteissa mahdollisia toteuttaa.

Entä mikromanageeraus – se on mielestäni surkein johtamisen muoto, joka kertoo kolmesta asiasta. Yksi – henkilö ei ymmärrä yrityksen liiketoimintaa. Kaksi – henkilöllä ei ole aikaa paneutua riittävästi yrityksen liiketoimintaan. Kolme – henkilö haluaa näyttää valta-asemansa – ” minä määrään täällä”. Seurauksena  on, että henkilö  esittääkseen osallistuvaa ja toimeliasta tarttuu detaljeihin ja  sotkeutuu operatiiviseen johtamiseen.  Yksittäisten henkilöiden palkkoihin tai erilaisiin sopimuksellisiin etuihin  puuttuminen jälkikäteen voi olla merkki tästä, etenkin jos päätökset, joihin puututaan ovat syntyneet osakeyhtiönlain ja yhtiöjärjestyksen edellyttämällä tavalla. 

Ministeri Paatero on jo edellisellä ministerikaudellaan osoittanut aktiivisuutta valtion yhtiöiden palkitsemisjärjestelmien valvojana, joten mielenkiinnolla jään seuraamaan millaiset ovat Veikkauksen uuden hallituksen palkkiokäytännöt.  Mediassa on luotu ikävä kuva yritysten hallitusten pätevyydestä  johtajanimityksissä ja palkitsemisjärjestelmien rakentamisessa. Luotan edelleen suomalaisiin hallitusammattilasiin. Suomi on varmasti pieni kerho, mutta se ei liene näiden huippuammattilaisten vika. Kokemus ja koulutus ovat keskiössä – ei satunnainen poliittinen virka tai -asema ilman todellista yritysjohtamisen kokemusta.