Mitä yhteistä on ilmastonmuutos-, vanhustenhoito- tai eriarvoistumiskeskusteluissa? No desimaalit! Tässä esimerkkejä: Suomen päästöt ovat vain 0,1 prosenttia maailman päästöistä, hoitajamitoitus on saatava minimissään vallitsevasta noin 0,6 hoitajasta 0,7 hoitajaan, vuoden 2017 Gini-kerroin on 0,5 prosenttia korkeampi kuin 2010…

Mitä nämä luvut kertovat? Ne kertovat poliitikkojen, toimittajien ja muiden vaikuttajien tavasta yksinkertaistaa erittäin monimutkaisia kysymyksiä muutamaan tunnuslukuun. Pian keskustelu – usein kinastelu – voikin kääntyä itse asiasta luvun laskentatapaan ja sen tulkintaan. Vakavan ilmiön merkitystä voidaan jopa väheksyä desimaaleihin vedoten. Viimeksi 16.2. YLEn Ykkösaamussa Jussi Halla-aho epäili suomalaisten vaikutusmahdollisuuksia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä, koska kokonaisvaikutus on maailman laajuisesti promillen luokkaa. Esimerkin näyttö tai teknologisen edelläkävijän roolin tavoittelu ei näy suoraan globaaleissa päästöluvuissa, mutta vipuvaikutus voi olla moninkertainen.

Mielipidekyselyiden mukaan kansalaisten huolenaiheet vaihtelevat kysyjästä ja ajankohdasta riippuen. Media on tähän osaltaan syyllinen. Mistä kirjoitetaan – siitä puhutaan. Ennen joulua julkaistun Eurobarometer-tutkimuksen mukaan eniten EU-kansalaisia ja suurat osaa suomalaisistakin huolestutti lisääntynyt maahanmuutto. Ilmaston muutos tuli kakkosena. Viime viikkojen puhtaasti kotimaisissa kyselyissä (HS/YLE) ovat korostuneet huoli eriarvoisuuden lisääntymisestä ja vanhusten hoidosta.

Miten näiden asioiden saama julkisuus ja käsittely vaikuttaa kevään vaalituloksiin? Arvioita voi tehdä kolmen eri tutkimustyypin mukaan.

1. Kannatuskyselyt

Puoluekannatuskyselyt ovat politiikkaa seuraaville peruskauraa. Ne ovat päivän uutisperhoja, jotka eivät 2-3 päivää pidempää elä eivätkä välttämättä ennusta tulevaa kannatusta. Toki puoluetoimistoissa vastoin julkisuudessa annettuja kommenteja, näitä tutkitaan vaalipäivän lähestyessä pelonsekaisin tuntein, koska ennusteilla on paha tapa toteuttaa itseään, etenkin median tarttuessa johonkin ylä- tai alakierteiseen puolueeseen. Kannatusmittauksista löytyy paljon hyvää lisätietoa mm. YLEn verkkosivuilta.

2. Puolueiden imago-kyselyt

Nämä kyselyt avaavat laajemmin pari kertaa vuodessa puolueiden profiilin. Nämä tulokset kertovat enemmän kunkin puolueen ”kovaan tallatusta” kannatuksesta ja heikkouksista ja siitä miten puolueen johto on onnistunut politiikassaan suuren yleisön silmissä. Myös piilevästä kannatuksesta – voisi äänestää puoluetta – on suoraa kan natusta mielenkiintoisempi lukuarvo. Huvittavaa sinänsä on nähdä tämän puolueiden tilaaman ”luottamuksellisen” tutkimuksen tulosten vuotavan aina julkisuuteen lähes etukäteen.

3. Henkilökyselyt

Näillä erilaisilla pääministeri-, presidentti-, onnistunut-ministeri yms. kyselyillä myydään iltapäivälehtien viikonloppunumeroita sekä luodaan taustaa vaalien jälkeisille henkilöspekulaatioille. Kenet puolue viime kädessä asettaa ministeritehtävään, siitä päättävät puolueiden johtoelimet – ei kansa – hallitusneuvotteluissa. Korkea äänimäärä ei ole määräävä vaan moni muu tekijä kuten kansanedustajan vaalipiiri, toiminta puolueessa tai jopa johdon lupaukset (case Berner) ratkaisevat.

Mihin asioihin meidän lukijoiden tulee kiinnittää huomiota näin vaalien alla tutkimusuutisia lukiessamme? Tässä lyhyt muistilista mahdollisista virhelähteistä. Otos on kaiken a ja o. Onko se riittävä? Miten se on rakennettu? Koska se rakennettu? Myös tiedonkeruumenetelmissä on eroja. Valitettavan usein yhdistellään satunnaisotannalla ja paneelissa saatuja tuloksia. Kiinnitä huomiota myös erillisen kohderyhmän kokoon. Eli paikkaennusteiden teko ei ole järkevää vaalipiiritasolla vaikka kokonaisotos olisikin reilusti yli tuhannen. Tulosten uutisoinnissa syyllistytään usein yli-analyyseihin. Tuloksia selitellään ilmiöillä, joita tutkimuksessa ei edes kysytty tai kysely on tehty osin ennen uusinta uutiskohua. Dramatiikkaa halutaan useasti lisätä kertomalla epävarmoista äänestäjistä tai ei-kantaansa kertoneista vastaajista. Toki äänestysaktiivisuus on tärkeä tekijä, mutta vaalipäivänä lasketaan vai annetut äänet. Silloin monen viimeisen kansanedustajan paikan saattaa ratkaista puoleen viimeinen desimaali.