Lomat on lusittu ja nyt koulujen alkaessa voidaan todeta kesän kääntyvän syksyyn. Media on täyttänyt niukkaa uutistarjontaa viime viikkoina kansalaiskyselyillä. Natoa on mitattu – ei uutta, kannatuksia on mitattu – Persut nousee – yllätys? Isojen koirien pito alkaa olla yhtä tuomittavaa kun katumaasturilla huristelu, kiitos Juho – ei muuta kuin perunakuoppaan laulamaan Kumbaijaa, Matti Apusta vapaasti lainaten. Tulkinnan kukkanen oli Ylen aamu-tv:n toimittajan analyysi. Liikenneturvan Kantarilla teettämän kyselyn mukaan 40 % vastaajista oli ainakin melko samaa mieltä siitä, että oli kokenut vaaratilanteen suojatiellä. Toimittajan totesi ”hieman pyöristäen” että noin puolet suomalaisiat ovat kokeneet vaaratilanteen suojatiellä. Se siitä virhemargimaalista.

Mutta otsikon asiaan. Talouselämän numerossa 36 rakentajakonkari Ilpo Kokkila avautuu SRV.n kärsimysmatkasta Redissä. Hanke on viivästynyt ja mutkistunut vetäen SRV:n nettotuloksen miinukselle. Valitusten viipeet, rakentamisen oletettua korkeammat kustannukset sekä myynnin nahkeus nakertaa projektin kannattavuutta.

”Kaikki mitä hankeen alkupäässä päätettiin, päätettiin väärien olettamusten varassa” toteaa Kokkila TEssä. Hetkinen – olettamusten. Ymmärsinkö oikein, että satojen miljoonien eurojen ennen näkemätön rakennusprojekti perustui useisiin olettamuksiin? Tehtiinkö siis kunnollista markkina-analyysiä miten lähes 10.000 (merinäköala) euroa neliö maksavien asuntojen kauppa kävisi keskellä rakennustyömaata ja keskeneräistä infraa? Entä kauppakeskuksen toiminnallisuus – tehtiin uutta ja ihmeellistä. Kysyttiinkö näkemyksiä kulttajilta. Parkkiin on vaikea päästä ainakin etelästä, opasteet ovat sekavat, tilat sokkeloisia jne. Apuun on nyt huudettu palvelumuotoilijoita ja kokemusasiantuntijoita. Kokonaan toinen juttu on, mikä on kauppakeskusten tulevaisuus kaiken kaikkiaan. Otsa rypistyy eri akateemisia- ja kaupantutkijoita kuunnellessa.

Toki Redi tarvitsee kauppansa ja palvelunsa. Mutta haastaja nousee Pasilaan. Kylmäävää onkin pohtia kolmen kilometrin päässä nousevan Triplan kohtaloa. Ketkä ovat noin 4000 asukasta, jotka muuttavat keskelle betoniviidakkoa lähes junaradan päälle? Toivottavasti Triplan päätöksen perustavat edes osin tutkimuksiin ja tilastoihin. Perinteisesti ei ennen vanhaan kauppakeskusten rakentamisessa juuri tutkimuksia hyödynnetty sen jälkeen kun lokalisaatiopäätös on saatu aikaan.