Kaikki eivät saa kaikkea!

Aluevaaleihin on runsas viikko aikaa.   Kampanjointi on ollut vaikeaa.  Pyhät, pakkanen ja nopeasti leviävä Korona ovat rajoittaneet toimintaa. Kansalaisista vain joka toinen kertoi Ylen tutkimuksessa (3.1.22)  aikovansa äänestää.  Äänestysaktiivisuuden nosto yli 40 % voi olla haasteellista. Myös Ylen julkaiseman kannatuskyselyn mukaan Kokoomus olisi menossa ykköspaikalle 21.8 % demareiden hengittäessä niskaan 18,9%  . Kolmaspaikka näyttäisi menevän persuille 17,3  % ja Kepu olisi neljäs 15,3. Erään aiemmin syksyllä tehdyn kyselyn mukaan persujen kannattajista vain 2/3 osaa aikoo äänestää varmasti, kun kepulaisista 4/5 aikoo uurnille. Jos näin kävisi, kiilaisi Kepu ainakin kolmospaikalle. Nyt puhutaan siis valtakunnallisesta kannatuksesta – nyt käydään 21 vaalit. Eli alueelliset tulokset voivat olla aivan eri näköisiä.

Kansalaisten tulisi itsenäisesti kerätä sote-tietoa. Voimmeko luottaa puolueiden jakamiin  lupauksiin ja ehdokkaiden vakuutuksiin?  Meno on kuin eduskuntavaalien alla – paljon hyvää luvataan kertomatta mistä resurssit ja rahat löytyvät. Tämä selviää  mm. Hesarin liitteenä olevasta jutusta:   https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008458903.html?share=93dec010910a3d0168e7f569ef04776d .

Myös vaalikonevastausten mukaan suurin osa ehdokkaista haluaa säilyttää kaiken nykyisen ja lisätä jotain siihen päälle. Nämä toiveet maksaisivat miljardeja vuodessa. Kun tähän lisätään tietohallinto- ja digi-hankkeet sekä palkkojen harmonisointiin kuluva toinen miljardi ei säästöjä ole syntymässä.   Päijät-Hämeeseen luvatut 45 lisämiljoonaa häviävät vuodessa parissa luonnollisten kustannuspaineiden myötä.

Yksinkertaistaen   päättäjät tulevat operoimaan kahdella arvoakselilla. Ovatko palvelut vahvasti keskitettyjä vai hajautettuja?  Vastaako palveluista pääosin julkinen sektori vai onko yksityisellä sektorilla myös merkittävä asema?  Äänestäjän tuleekin verrata omia toiveitaan puolueiden  ja ehdokkaiden vastaaviin lupauksiin. Kaikkea ei voi saada vaan kompromisseja tulee tehdä. Lähipalveluista puhuttaessa tulee ehdokkaalta kysyä mitä ipalveluita hän haluaa painottaa hammashoitoa, lastensuojelutyötä vai vanhusten kotisairaanhoitoa? Kaikkien ei ole  jatkossakaan mahdollista päästä kävelymatkan päähän terveysasemalle.  

Päijät-Hämeessä aluevaltuutetut tulevat ohjaamaan sote-ja pelastuspalveluita, yhteisöjä ja yrityksiä, jotka työllistävät yli  6000 henkeä ja pyörittävät 1,5 miljardin liikevaihtoa. Tämä summa on 15 kertaa Orimattilan kaupungin vuoden 2022 budjetti. Ohjaustyössä tulee korostumaan asiantuntemus sote-palveluissa, pelastustoimessa, hallinnossa sekä taloudessa. Meidän täytyy ratkaista miten laadukkaat palvelut tuotetaan sujuvasti. Hyvällä johtamisella on vastattava  kasvavaan henkilöstöpulaan,  sekä arvotettava miten niukat ja rajalliset resurssit kohdistetaan. Siksi on pidettävä huolta, että orimattilaisten ääni kuuluu päätettäessä tärkeistä palveluista. Tähän tarvitaan realismin lisäksi yhteiskykyisiä ja osaavia päättäjiä yli puolue- ja  kuntarajojen, sillä vaikeita päätöksiä on edessä. 

PS .  Aluevaltuutetuilla  ei ole päätäntävaltaa  bensanhintaan 

Näkyykö  Cancel-kulttuuri pian mielipidetutkimuksissa?

Esko Valtaoja saattoi henkäistä helpotuksesta kun ”Bile-Sannan” edesottamukset täyttivät niin Somen kuin iltapäivälehtien lööpit. Yksittäisen N-sanan käyttökohu  jäi Corona-pulloa heiluttaneen Sanna Marinin varjoon.

Kuulun itse siihen sukupolveen, joka opiskeli Taisto Sinisalon vahtaamien oppikirjojen tuella. Mantsan kokeeseen päntättiin eri etnisten ryhmien kanssakäymisen johdosta syntyneiden jälkeläisten nimikkeitä. Ne alkoivat kirjaimilla M ja Z, eikä niiden käyttö ole enää korrektia vaikka ne Wikipediasta löytyvätkin.  Myös John Lennon käytti N-sanaa varsin provokatiivisesti, mikä oli vahva kannanotto naisen asemaan.

Ajat muuttuvat ja ymmärrettävää on, ettei kaikkia aikaisempien vuosikymmenten ilmaisuja tai esityksiä tule hyväksyä saatika käyttää. Vai mitä sanotte 1970-luvun alkupuolen Canon P-8 kaitafilmiprojektorin käyttöohjeesta, jonka löysin. Lainaus:”Emme lainkaan väitä, etteikö vaimonne olisi yhtä älykäs kuin Te, mutta muistakaa, että hänellä on muitakin kotitaloustöitä kuin Teidän projektorinne käyttäminen”. Vaikka tällaisia ”kukkasia” ei esiinny niin arjessa piilee piilorasismia ja sovinismiä, joiden määrästä ja laadusta ollaan montaa mieltä.

Muistan 2010-luvun alussa Taloustutkimuksen Suomen Kuvalehdelle toteuttaman rasismi-tutkimuksen. Siinä haastateltiin satunnaisotannalla suomalaisia, joiden piti ottaa kantaa väittämiin, jotka olivat osin epäkorrekteja osa jopa rasistisia. Tutkimuksen ollessa kentällä sain kriittisen yhteydenoton erään valtakunnallisen sanomalehden toimittajalta, joka arvosteli tutkimusta ja sen kysymyksen asetantaa. Kylmä hiki niskassa otimme yhteyttä asiakkaaseen, joka keskustelun jälkeen oli vahvasti sitä mieltä, että tutkimus viedään suunnitellusti loppuun. Tulokset olivat selkeät – vajaa 10 % suomalaisista omasi avoimen rasistisia mielipiteitä. Tutkimuksesta tehty artikkeli herätti laajaa kiinnostusta. Olisikohan tämä tutkimus paikallaan toistaa?

Tänään voimme erilaisten paneelien ja netti-yhteisöjen avulla helposti toteuttaa mitä moninaisempia tutkimuksia ja kyselyitä. Oman lukunsa muodostavat taas käynnissä olevat vaalikoneet, jotka sisältävät täysin Soteen kuulumattomia kysymyksiä tavoitteena luokitella vastaajat puoliväkisin  johonkin arvolokeroon.

Kysyn, millaisia riskejä kyselyiden tekemisessä on  toteuttajan kannalta. Ulottuuko Cancel- tai Woke-kulttuuri pian mielipidetutkimusten tekijöihin ja tuloksiin? Toisaalta olisi hyvä keskustella  kysymyksistä, otoksista ja tiedonkeruumenetelmistä ainaisen virhemarginaali-jaarittelun  sijaan. 

PS. Aluevaaleihin on aikaa kuusi viikkoa, eikä yhtään mielipidekyselyä ole vielä näkynyt.  Maakunnallisten puolue-organisaatioiden Excelit savuavat epätieteellisistä estimaateista. Hyvä uutinen puolueille lienee, että kaikki voittavat jotain, koska mitään kunnollista vertailukohtaa ei taida löyty

Toimiiko tuulivoima takapihalla?

Toimet, joilla edistetään siirtymistä uusiutuviin energiamuotoihin ovat vahvasti esillä valtakunnallisissa medioissa ja päätöksenteossa. Monet asiantuntijat – muun muassa Sitran Mari Pantzar – visioivat Suomesta tuulivoiman kultamaata. Vision mukaan jopa 70% Suomen energiantuotannosta voisi perustua tuulivoimaan. Maan hallitus kannattaa tätä kehitystä. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (Kepu) nosti Ylen Ykkösaamussa vihreän energian esille.  Hyvältä siis näyttää asenneilmasto valtakunnantasolla. Kiinnostuneita  rakentamaan ja jo rakentaneet ovat mm. Ikea, Google ja Heineken omine yhtiöineen. Käynnissä on 20 hanketta käsittäen noin 500 voimalaa. Urakkaa riittää, sillä tuulivoimalla tehdään  nyt 1000 megawatin sähköt kun ydinvoiman tuotanto on yli 20-kertainen 22000 MW. Tuulivoiman valta-asemaan on nykytasolla vaikea uskoa.

Helsingin Sanomat nostikin viikko sitten esille paikalliset hankaluudet, eli ollaanko paikallistasolla yhtä innokkaasti siirtymässä vihreään energiaan?  Ei siltä vaikuta ainakaan kotikunnassani Orimattilassa. Saksalaisen  Abo Windin hanke pysähtyi tarvittavan kaavamuutoksen torppaamiseen. Melu- välke- ja näköhaitat sekä epäusko hankkeen kannattavuuteen sai kaupungin hallituksen pysäyttämään hankkeen ainakin toistaiseksi. Yhtiön lupaamat kymmenien miljoonien investoinnit,  kiinteistöverotuotot ja mahdolliset työpaikat  eivät siis painaneet yhtä paljon kuin käsitykset  ympäristöhaitoista. Sinänsä mielenkiintoinen ratkaisu muuttotappiokunnassa, jossa tuloja etsitään kissojen ja koirien kanssa.

Mksi usein käy näin? Koko yhteisön kannalta hyvältä vaikuttavat hankkeet torpataan usein tunteella. Kaikki muistavat muutaman vuoden takaisen Guggenheim-museon tyssäämisen. Moni läpimennyt hanke on ollut täpärällä. Lahdessa muistetaan hyvin Sibelius-talon hanke, joka hyväksyttiin yhdellä äänellä – nyt sitä kaikki kiittelevät. Monesti kyse on ollut tiedon tai ainakin oikeanlaisen tiedon puutteesta.

Pohdimme ex-kolleega Pasi Holmin kanssa, mikseivät hankkeiden omistajat selvitä hyvin aikaisessa vaiheessa, millaisia uhkia kuntalaiset näkevät hankkeissa. Tai millaista tietoa tarvittaisiin faktapohjaisen näkemyksen rakentamiseen. Jos tätä ei  ole tehdä, on melko varmaa, että ensimmäisessä julkisessa tiedotustilaisuudessa tulee pataan. Hankkeiden vastustajat kun tuppaavat olemaan aktiivisia ja asiaan vihkiytyneitä. Syntyy väittely hankkeen vastustajien ja puuhamiesten välillä, josta muut kuulijat toimivat lähinnä mykkänä yleisönä. Esimerkiksi tuulivoimahankkeiden takana olevien yritysjättien rahkeet riittäisivät laadukkaan mielipidetutkimuksen tekemiseen. Myös kunnat voisivat kotisivuillaan aktivoida kuntalaisia kertomaan näkemyksistään erilaisten DIY-ohjelmien   kuten Webropolin tai Formsin avulla. Nyt ABO Wind lupasi tehdä  kyselyitä kaavoitushankkeen käynnistyessä. Ei tarvitse – kaavoitusprojekti ei  edes käynnisty.

IRO kasvuun yritysostoin

IRO Research on ostanut 19.5. Makery Oy:n liiketoiminnan. Vajaan puolen miljoonan liikevaihdolla toiminut tappiollinen Makery on erikoistunut elintarvikealan tutkimuksiin. Yritysostolla IRO lähtee vahvasti haastamaan Kantar TNS Agria sekä Taloustutkimuksen kuluttajatutkimusta, joka perinteisesti on tehnyt paljon töitä niin kaupalle kuin teollisuudelle.

IRO on uinut vastavirtaan supistuvilla tutkimusmarkkinoilla. Joku saattoi ajatella, että liikevaihto tai tulos kääntyisi laskuun Markku Martikaisen myytyä IROn Keski-Suomalaiselle muutama vuosi stten. Näin ei ole käynyt, vaan yritys on tehnyt vajaan 4 millin liikevaihdolla yli 20 % käyttökatetta. Kainalossa tosin toimii lievästi tappiollinen Tietoykkönen.

Yhtä kaikki nopeasti laskien IROn liikevaihto Makery ja Tietoykkönen mukaan lukien nousee tänä vuonna yli viiden miljoonan. Näin IRO ohittaa Innolink Researchin liikevaihdon, joka näyttää jämähtäneen 4,8 miljoonaan. Yli viiden millin vaihdolla aletaan kolkuttelemaan sekä Taloustutkimuksen sekä mahdollisesti lähivuosina Kantar TNSn liikevaihtoa, etenkin jos Kantarin liikevaihto jatkaa laskuaan 20 prosentin tahtiin. Vai onko kyseessä hetkellinen Korona-kuoppa? Taloustutkimus näyttää löytäneen puolestaan hyvän kombinaation ostamansa Inspiransin kanssa toiminallisesti ja tuloksellisesti.

Vuoden 2020 Koronasta näytetään tulosten valossa selvityn hyvin. Asiakkaat tuntuvan taipuneen etäbusinekseen. Tosin vuoden 2020 alku elettiin vielä normioloissa ja kesän jälkeen kaikki näytti hetken normalisoituvan. Joka tapauksessa perinteisten tutkimusyritysten liikevaihto supistui selvästi ja henkilöstömäärät ovat laskeneet. Syyt on moneen kertaan todettu: digitalisaatio ja erilaisten datalähteiden monipuolinen käyttö. Tutkimusala ei ole yhtä pääomavaltainen kuin se oli vielä 10 vuotta sitten. Katse onkin käännettvä tuloksiin ja tutkimustoiminnan vaikuttavuuteen ei volyymiin.

Aluksi haluaisin kiittää…

Sotilaspasseja jakamassa X-sukupolvelle

Haluaisin siis kiittää kaikkia lukijoitani,  blogejani on luettu  yli 5000 kertaa viiden vuoden aikana. En toki pärjää bloggaajana Janni Hussille tai Roni Bäckille, heillä on muita avuja, mutta myös kohderyhmäni on selvästi suppeampi. Olen pyrkinyt tuomaan esille ajankohtaisia tutkimusten toteutukseen,tulkintoihin ja hyödyntämiseen liittyviin kysymyksiin. Koska olen aidosti jo ”tutkimus-boomer” aion jatkossa kirjoittaa myös johtamisesta ja päätöksenteosta.  Näin kuntavaalien lähestyessä kurkistan poliittisen toiminnan hierarkiseen puoleen ja miten se vertautuu muihin organisaatioihin.

Ensimmäiset johtamiskokemukseni  sain puolustusvoimissa kouluttajana. Puolustusvoimat oli ja on edelleenkin  linja-esikuntaorganisaatio. Kukin tietää laatikkonsa ja vastuu-alueensa. Kouluttajalla  ei ollut asiaa naapurikomppanian tekemiseen.  Laatujärjestelmää ei ollut, mutta ohjesäännöt korvasivat  tarvittaessa järjen. Saman arvopohjan omaavat hyvät työkaverit ja sotilashuumori paikkaisivat monta kiperää tilannetta. Palaute oli selkeää: Kovaa ja ylhäältä alaspäin. Onneksi puolustusvoimissa on 2000-luvulla otettu käyttöön Syväjohtamisen malli.

Olikin huvittavaa kun pankinjohtaja Björn Walhroos sanaili, että yritystä voisi johtaa osin Jalkaväen Taistelu Ohjesääntö Kolmen avulla. Siinä  kerrotaan kuinka joukkue ryhmittyy puolustukseen  ja miten komppanian polkupyörämarssi toteutettiin, mutta tuskin niillä eväillä digitalisaation haasteita ratkaistaan. Tutkijana olen ollut selvittämässä usean yrityksen johtamisarkea. Leikillisesti voi todeta, että palkitseminen ei ole koskaan paikallaan, positiivista palautetta odotetaan esimiehiltä lisää ja viestintää voi aina parantaa. Monenlaiset 360-mallit on kokeiltu ja välitöntä palautteen antamista on helpotettu erilaisten mobiilityökalujen avulla.  Hyvä näin, mutta haasteita riittää uuden normaalin – eli etätyön ja itseohjautuvuuden  kanssa. Myös Y- ja Z-sukupolvien  motivaatiovaateet ovat aivan muuta kuin se mikä riitti X-sukupolvelle saatika meille boomereille.

Vaalien lähestyessä mediat täyttyvät puolueiden visioista ja arvolupauksista. Kaikki haluavat kuntien ja kuntalaisten parasta. Kukapa kampanjoisi teemalla: Nostan veroja, leikkaan palveluita ja jos ei muu auta niin ehdotan kuntaliitosta.  Kuntapolitiikasta vastaavia isoja puolueita johdetaan kuin suuria valtionyhtiöitä. Pääjohtajan roolin saa puolueen puheenjohtaja. Hänellä on selvä tulostavoite, jos vaalivoittoja ei tule niin ura päättyy. Gallupit pahukset kiusaavat vielä ”osavuosikatsauksina” ja erilaiset besserwisserit huutavat alinomaa ohjeita.

Puoluetoimarin johtoryhmä muodostuu puolueen varapuheenjohtajista ja eduskuntaryhmän puheenjohtajista. Ja jos ollaan hallituksessa niin ministeritkin laittavat lusikkansa soppaan. Puolueella on myös puoluehallituksensa, joka vastannee  yrityksen hallitusta. Istuvathan siellä puolueiden maakuntien piirijohtajat -hekin tavallaan tulosvastuussa. Puolueilla on myös ”hallintoneuvostonsa” eli puoluevaltuuskunta, joka  kokoontuu harvakseltaan ottamaan kantaa suuriin linjoihin. Suurin päättävä elin on toki puoluekokous, joka muistuttaa hyvinkin ison yrityksen yhtiökokousta. Siellä valitaan puoluehallitus ja nimitetään ylintä puoluejohtoa. Kaikki eri kunnissa toimivat yhdistykset ovat edustettuina jäsenmääränsä – eräänlaisen osakepääomansa – edellyttämällä edustajamäärällä. Puoluekohtaisesti on toki eroja.   Perussuomalaisten puoluekokouksessa jokaisella jäsenellä on äänioikeus. Aika jäykältä kuulostaa vai mitä?

Kuntavaaleissa jalkatyö tehdään kuitenkin paikallistasolla pienissä yhdistyksissä talkoovoimin. Kaukana ollaan Arkadianmäen glamourista  ja valtiosalin loisteesta. Puoluejohtoa tarvitaan toki vetonauloiksi tuomaan väkeä niin toreille kun sosiaalisen mediaan. Olen välillä miettinyt  jo yli vuoden kestäneen kuntavaalitaiston  toimivuutta. Matka keväällä 2020 alkaneesta ehdokasjahdista kesäkuun 2021 vaalipäivään on  pitkä. Korona-epidemia on ajanut lähes kaiken toiminnan nettiin, mikä asettaa ehdokkaat erilaisiin asemiin. Netti tursuaa tavaraa ja tapahtumia, mutta jaksavatko ne kiinnostaa muitakin kuin politiikan heavy usereitaja puolueiden jäseniä?  Ja kun kuntavaalit ovat takana, nurkan takana kurkistavat  maakuntavaalit   -ehkä – ja sen jälkeen heti eduskuntavaalit.  Voimia ja onnea kaikille !

Tilastoja,tutkimuksia,laskelmia ja skenarioita

Eilen piti olla vaalipäivä. Tänään media julistaisi kuntavaalien voittajat. Hallituspuolueet nuolisivat haavojaan ja tähdentäisivät, että kyse oli kuntavaaleista ei hallituksen luottamuksesta. Oppositiopuolueet kertoisivat, että kansa ei selvästi ole ollut tyytyväinen harjoitettuun politiikkaan. TVn ajankohtaisohjelmat täyttyisivät Johanna Vuorenmaan ja Markku Jokisipilän analyyseistä. Sami Borg kertoisi että tutkimuslaitokset – tällä kertaa vain Taloustutkimus – onnistuivat hyvin ennustamaan valtakunnallisen kannatuksen. Ylen Polittiikkaradio ja Uutisraportti Suplassa kertoisi taustoista ja siitä ketkä olivat vaalien sankarit tai epäonnistujat. Näin ei käynyt – miksi?

Hallitus on toistellut koko elinkaarensa ajan perustavansa päätöksensä faktoihin. Etenkin Korona-kriisin hoidossa ollaan koko ajan menty ”terveys edellä”. Viime aikoina kysymys on tosin herännyt kysymys kenenkä terveys -Pääkaupunkiseudun, Kainuun, koko Suomen, senioreiden vai nuorten.

Päätöksentekijät hukkuvat tänään dataan ja tietoon, mutta onko tietämys – knowledge – lisääntynyt vai mennäänkö tunteella ja mutulla eteenpäin välineitä on paljon. Vai päättääkö asioista kovaäänisin (tai päisin) päättäjä tai vaikuttaja.

Tilastot kertovat sen mitä määrällisesti on jo tapahtunut. Voidaan pohtia millä päätöksillä johonkin lukuun päädyttiin. Laskelmissa tai ennusteissa usein lähdetään siitä, että pääparametrit eli perusura pysyy ennallaan ja katsotaan mihin päädytään. Valtionvarainministeriö ennusti, että BKT olisi laskenut 2020 5,5 % kun todellinen lasku oli 2,9%. Me tutkijat uskomme empiirisen tutkimukseen. Esimerkiksi kansalaisten aikeiden ja nykyhetken tuntemuksen arviointi tässäkin kriisissä kertoo paljon enemmän tulevaisuudesta kuin se paljonko meitä suomalaisia oli sairaalahoidossa Koronan takia viime elokuussa.

Skenaariotyöskentelyssä yhdistyvät tutkimustulokset, valitsevat virtaukset, heikot signaalit sekä laatijan omat kokemukset ja näkemykset. Työn tuloksena syntyy näkemyksiä siitä mikä on tulevaisuudessa ylipäätään mahdollista, mikä on ehdollisesti mahdollista, mikä toivottavaa tai vältettävää. Usein työskentelyssä päädytään kolmeen eri skenaarioon: todennäköisimpään, best case ja worst case malliin. Päätöksentekijöiden ymmärryksen eri päätösten vaikutuksia toivotaan lisääntyvään ja johtavan vallitsevan tiedon pohjalta optimi-ratkaisuun. THL:n worst case skenario meni onneksi todella pitkäksi. Tänään uusia tartuntoja oli vain 153 – runsas prosentti THL:n skenarioista. Nyttemin on selvinnyt, että työskentelyssä ei kaikkia parametrejä oltu käytetty ja aikaa oli vähän. Sekavaa yhtä kaikki. Kävisikö laatuun, jos markkinatutkija jättäisi otoksesta jonkun taustaryhmän tai tai osajoukon pois tai unohtaisi painottaa tuloksia vastaamaan perusjoukkoa satunnaisotoksessa.

Suomalainen sananlasku sanoo, ettei vara venettä kaada. On helppo yhtyä Oikeusministeriön ja puolueiden ensimmäiseen ratkaisuun – siirretään vaalit. Mikä möly olisikaan syntynyt jos tilanne olisi pahentunut kohti THLn lievintäkin mallia? Siirtämisestä luopumisen korttia ei kannattanut käyttää – vain Kummelin pääministerin avustaja Pena olisi tämän kortin hihastaan vetänyt. Kysymys lähinnä kuuluu minkä painoarvon hallitus tai yleisimmin yrityksen johto antaa tilastoille, ennusteille, tutkimuksille tai skenarioille. Varmasti asian voisi yksinkertaistaa siten, että strategisessa päätöksenteossa skenaariot ovat arvossaan kun taas arjen toiminnan ohjauksessa tilastot, asiantuntija lausunnot ja laadukkaat markkina- ja mielipidetutkimukset antavat riittävän pohjan suurempienkin operatiivisten päätösten tekoon.

Kolmatta jytkyä odotellessa?

Kyllä oli niin sekavaa etenkin aamulla tuo YLEn uusimman kannatusmittauksen uutisointi. Ensin kerrotaan, että SDP on Suomen suosituin puolue ja todetaan, että Perussuomalaiset ovat menettäneet kannatustaan 3,1 %. Mutta jo seuraavassa lauseessa toimittaja jo toteaakin, ettei tätä mittausta voi verrata edelliseen. Miksi sitten tehtiin tuo graafi jossa EK-kyselyn tulosta verratttiin KV-kyselyyn? Samaa saagaa jatkoi Anna Lehmusvesi heti uutisten jälkeen. Kokoomus ja PS haastavat demarit! Merkittävin tulos meinasi jäädä piiloon. Vuoden 2017 vaalien alustilanteeseen nähden prosenteissa ovat Demarit taas kärjessä 20,4 (20,3) ja Kokoomus kolmas 18,3 (18,4). Mutta viime vaalien kolmonen Keskusta sai nyt vain 12,9 % kannatuksen. Persut ovat 18,8 % kannatuksella kakkospaikalla. Mutkat suoristaen Kepu ja PS ovat vaihtaneet paikkaa!

Timo Soinia lainaten ”melonille ja omenalle ei sovi samankokoinen lippahattu” eli miksi verrata kuntavaalikyselyä EK-kyselyyn. Kuntavaaleissa äänestetään useimmiten henkilöä, jonka äänestäjä tuntee ja on samaa mieltä hänen jostakin paikallisesta avainkysymyksestä – jäähallin rakentamisesta kyläkoulun sulkemisesta, tai on tuttu lasten korisharkkojen vetäjä Rotary veli… Joten en hurmaantuisi kenenkään puoluejohtajan lehtihaastattelusta ollaan siinä sitten vaikka missä vermeissä. Tämä alla oleva listaus on relevantti. Eli listassa on nyt viisi kärkipuoluetta ja luvut YLE KV-kyselystä helmikuussa 2021-YLE KV-kysely Tammikuussa2017- sekä Kuntavaalitulos 2017.

YLE 2/2021-YLE 1/2017- Kuntavaalitulos 2017

  1. SDP 20,3-20,4-19,4
  2. PS 18,8-8,8-8,8
  3. KOK 18,3-18,4-20,7
  4. Kepu 12,9-19,0-17,5
  5. Vihreät 11,4-13,7-12,5

Eli tammikuussa 2017 kyselyt olivat noin prosentin päässä vaalituloksesta, pois lukien Kokoomus +2,3 % ja Kepu – 1,5 %. Eli jos poikkemat ovat 1-2 % sisällä niin kolmen kärki on vielä auki, mutta Kepu ja Vihreät ovat jo mitallikamppailujen ulkopuolella. Voittolappua en vielä tohdi ostaa ja troikka on täysin auki. Odotettavissa on myös runsaasti alueellisia kyselyitä, jotka hämmentävät varmasti niin mediaa kuin äänestäjiä. Kokoomus avasi jo pelin kertomalla johtonsa vankistuneen etenkin vihreisiin ehkä yllättäen Helsingissä.

Kevään Kuntavaaleissa on kuitenkin monta ”palkintosarjaa” ikään kuin Emma Gaalassa: Luokat ovat:

  1. Suurimman valtakunnallisen äänimäärän kerännyt puolue
  2. Eniten valtuutettuja kerännyt puolue
  3. Eniten kannastustaan absoluuttisesti nostanut puolue
  4. Eniten suuhteellisesti kannatustaan nostanut puolue
  5. Kunniamaininnat: Pormestari kisojen voittajat (Helsinki,Turku;Tampere)
  6. Parhaan selityksen tappiolleen antanut puolue

Joten ”jännän äärellä” (sana inhokkini) ollaan.

Hyvästi sanomalehtien viikko – tervetuloa uutisten viikko!

Sanomalehdet ovat lukijoista luotettavia

Tänään alkoi Uutisten viikko. Minulla on ilo huomenna avata Kuivannon Koulun 6. luokan oppilaille uutismaailman saloja ja mediakriittisyyttä. Vanha Sanomalehtiviikko on pessyt kasvonsa ja nyt keskitytään oleelliseen – millaiset uutiset ovat oikeita ja luotettavia ja miten ne tunnistaa fake newsista.

Tärkeä todistuksen antaja on hiljan valmistunut KMT 2020. Sanomalehdet ovatkin jo hehkuttaneet että liki jokainen Suomen 15 vuotta täyttänyt lukee sanomalehtiä (suora lainaus maakuntalehdestä). Hieno uutinen kertakaikkiaan. Suomalaiset ovat uutisten suurkuluttajia sadat tuhannet – jopa miljoonat – seuraavat uutisia valtakunnalisista ja maakunnallisista paperi ja digilehdistä.

Nimenomaan kansa lukee uutisia eri kanavista. Esimerkiksi paperista Hesaria lukee päivittäin 626.000 lukijaa. Se on paljon sillä lehden levikki on 203.400 kappaletta. Viidessä vuodessa levikki on laskenut 50.000 kappaletta. Digi-lukijoita on viikossa keskimäärin 1,5 ja maksavia digitilaajia 260.000 (2019). Maakunnissa ei mennä aivan samaan tahtiin. Esim. Savon Sanomilla on 107.000 ”paperilukijaa” ja 153.000 ”digilukijaa”. Erilaiset talousalueet, maksumuurit ja resurssit tuottaa laadukasta digiä selittävät poikkeavia kehityskaaria.

Nykyinen KMT antaa selkeän kuvan eri mediabrandien kyvystä saavuttaa yleisöjä. Muistan vielä ajan kun rinnakkain tutkittiin paperi- , verkkonäköis, digi- ja mitä lie -lehtiä. Samoin kyselyt siitä, montako numeroa viimeisistä lehden X ilmestyneestä numeroista muistaa lukeneensa lienee historiaa. Kun keskiverto kansalainen räplää puhelintaan yli 200 kertaa päivässä ei muisti aina pelaa mitä mediaa tuli milloinkin seurattua.Monivaiheinen NettiKMT on nykyaikaa. Saman tyyppisellä konseptilla on toimittu Britanniassa jo vuosia. Mainostajalle ja mediatoimistoille tämä on helpotus.

Palataan vielä tuohon lukemistapaan. 25-44 vuotiaat seuraavat lähes 100 % uutisiaan digistä. Paperilehden heavy-userit löytyvät – ei mikään yllätys – 65-vuotta täyttäneistä senioreista, joista 80 % nauttii uutispuuronsa paperiversiosta. Kaipolan paperitehtaan sulkemisilmoituksen jälkeen moni kysyi, eikö suomalainen lukijakansa kuluta riittävästi kotimaista sanomalehtipaperia. Edellä esitetyn valossa sanomalehtien paperiversiot ovat vuosikymmenn päästä harvan eliitin tai perinnejoukon valinta. Kaukana ovat ne ajat, jolloin sunnuntain Hesari ei mahtunut postiluukusta ja Kärkimedia-lehtien etusivun ilmoituksella Juhlamokan tarjous K-marketeissa tavoitti jokaisen savun Hankoniemeltä Utsjoelle.

Huomenna lueskellaan siis Etelä-Suomen Sanomia oppilaiden kanssa. Viime keväänä yksi veijari leikkasi koko sivun mallitytön kasvoihin silmänreiät ja irvisteli uudella naamalla jonkin aikaan – että sellainen käyttöliittymä.

Vuoden 2020 ennusteet uusiksi

Kovin oli positiivinen llmapiiri vuosi sitten Tutkimusseuran kokousmatkalla. Aurinko paistoi Berliinin Olympiastadionin portilla ja Koronasta oltiin kuultu vain satunnaisia uutisia. Vuoden toimintasuunnitelmaa hiottiin ja helmikuun loppuun asti edettiin normaalisti. Tämän jälkeen epänormaalista tuli uusi normaali. Kirjoittelin vuosi sitten katsauksen 2010-lukuun ja tein arvioita siitä, miten alkanut vuosikymmen muuttaa alaa. Osa arvioistani näyttää ottaneen ainakin sivuloikan. Esimerkiksi ad hoc-tutkimusten kysyntä on ollut vahvaa Koronasta johtuen. Ja teknologiakin näyttää keskittyneen enemmän olemassa olevien prosessien ylläpitoon virtuaalisesti kuin tarjoamaan uusia ratkaisuja. Tätä vuotta mielestäni tutkimus-businestä määrittää kolme pointtia – kiitos Alex – joita ovat työtavat, turvallisuus ja talous = kysyntä.

Digitaalinen tutkimustyöskentely lisääntyy edelleen

Keväällä 2020 koko toimiala otti valtavan digi-loikan globaalisti. Yhdessä rysäyksessä tiedonkeruu, projektityö ja asiakasyhteydenpito siirrettiin verkkoon. CATI-keskukset siirtyivät etätyöhön ja perinteisten ryhmisten pito oli mahdotonta Miten suuri osa vuoden 2020 aineiston keruusta tapahtui verkossa selvinnee vasta loppuvuodesta 2021 ESOMARin tilastojen valmistuessa. Hyvät kokemukset on syytä ottaa mukaan, mutta tutkijayhteisössä on ilmaiustu huoli myös f-2-f menetelmien rapautumisesta. Useat selvitykset puoltavat näkemystä siitä, että sensitiivisten tutkimusten toteuttaminen verkossa on haasteelista. Myös ryhmädynamiikalla ja vetäjän tai haastattelijan persoonalla on iso merkitys kvaleissa.

Teams-palaverit ovat jo kaikille tuttuja ja toimivia. Kukaan ei tarvitse turhia ”kampa-viineri” palsuja, mutta monotoonisten yksipuheluiden kuuntelu ja diashow koosteiden seuraaminen kotitoimistossa alkaa kyllästyttää. OP-ryhmän pääjohtaja Timo Ritakallio toi jo viime toukokuussa esille huolensa siitä, miten luovuus ja yhdessä tekeminen kärsii etäilystä. Ruutihommat hoituvat varmasti vanhojen asiakkaiden kanssa, mutta entä lisämyynti saatika uusien kontaktien luominen?

Turvallisuus säilyy keskiössä

Päättyneenä vuonna huomio kiinnittyi Covid-19 viruksen torjuntaan. Kaikki rajoitteet tähtäsivät työturvallisuuteen työpaikoilla, asiakkaissa ja tietenkin tutkimuksen kohderyhmiin. Jo ESOMARin säännösten mukaan haastateltaville ei tule syntyä tutkimuksesta minkäänlaista haittaa. Tämän johdosta digitaalinen tiedonkeruu olikin ainoa väline lockdownin aikana. Tästä ei päästä eroon ennen kuin laumasuoja ollaan saavutettu. Syksyllä ryöpsähti esille myös uusi uhka – tietoturva. Psykoterapiakeskus Vastaamon tietoturvaloukkaus pani varmasti monen kansalaisen miettimään mihin paikkaan netissä tietojaan uskaltaa laittaa. Vaikka Vastaamon tietoturvapuutteet olivat järkyttäviä amatöörimäisen puuhastelun lopputuloksia, niin silti on kysyttävä miten tämä vaikuttaa esimerkiksi halukkuuteen liittyä tutkimus- tai kuluttajapaneeleihin? Riittävätkö GDPR-toimet – tuskin niistä kuluttaja mitään ymmärtää. Vastaamo-kohun ollessa kuumimmillaan S-ryhmä kertoi tehostavansa asiakastietojen hyödyntämistä, läpinäkyvyys on tärkeää, mutta miten oli ajoituksen laita?

Talous on ja pysyy sumussa

Pohdin keväällä miten tutkimusyritykset selviävät Korona-vuodesta? Asiaa kysyessäni olen saanut kohteliaita vastauksia että ”kysyntää on ollut mukavasti” tai että kiirettä on piisannut. Näin minäkin vastailin finanssikriisin aikoihin vai tilauskirjoissa oli iso lovi. Sopeutustoimet ja ennakoitua pienempi kotimarkkinoiden taantuma on varmasti helpottanut tilannetta syksyllä. Kulttuuri-, matkailu- ja ravitsemusala, jotka ovat koomassa eivät koskaan ole ollut suuri tutkimusyritysten hyödyntäjä – satunnaisesti isojakin töitä ollaan toki tehty. Lopulliset vauriot selviävät vasta tilinpäätösten valmistuttua. Selvää on, että Korona on myös tehostanut toimintaa. Kysymys kuuluukin tarvitaanko jatkossa yhtä paljon vakituista henkilökuntaa tai vaikkapa toimitiloja kuin ennen Koronaa? Siirrytäänkö yhä ennemmän alihankitaan tai erilaisiin työyhteisöihin, tuleeko markkinatutkijan työstä sivutoimi tai koko toimialasta sivubusiness?

Tutkimusseuran johtokunta kokoontuu ensimmäistä kertaa 11.1.2021. Pohdimme miten viemme tämän vuoden seminaari- ja tapahtuma-ohjelman läpi. Syksyllä pidetyt hybridi- ja etäseminaarit vahvistivat näkemystämme, että poikkeustilan aikana voidaan hommat hoitaa etänä. Tavoitteena on järjestää noin kuusi tilaisuutta vuoden aikana ja toivottavasti osa myös kasvokkain. Näissä tilaisuuksissa voimme keskustella yllä esittämistäni kysymyksistä. Parempaa uutta vuotta toivottaen!

No kuinkas sitten kävikään – mielipidetutkijoiden kunnian palautus

Viikko sitten lauantaina Pennsylvanianin äänet kääntyivät Joe Bidenille ja Trumpin rimpuilu päättyi. Tänään 14.11. kaikkien osavaltioiden äänet – ennen tarkastuksia – on laskettu ja edustajapaikat ovat selvästi 306-232 Biden-Harrisin hyväksi. Hesari julkaisikin tänään ansiokkaan analyysin, jossa käsiteltiin niin osavaltiokohtaiset tulokset kuin Juho Rahkosen konjakkivelka Pasi Huoviselle. Onnittelut molemmille herroille kansallisesta medianäkyvyydestä!

Viikkoa ennen vaaleja kirjoitin, että mediaa kiinnostaa aika ajoin enemmän hyvän tarinan kertominen kuin tutkimustuloksiin saatikka postiäänestyksen analytiikkaan paneutuminen. Viimeiset kannatuskyselyt mm. APN (CNN, New York Times) näyttivät Trumpin vahvan kirin purreen, mutta aika näytti loppuvan kesken – etumatkaa oli vielä 5-7%. Kun ääniä oli laskettu vuorokauden verran uskallikot jo näkivät Trumpin olevan voittamassa – taas eliitti saisi ansionsa mukaan ja gallupit joutaisivat häpeään! Maikkarilla johtava Trump-asiantuntija dosentti Markku Ruotsila kiirehti julistamaan Trumpin voittajaksi. Yle jähmettyi toistelemaan viikon verran kuinka ”jännän äärellä” tässä ollaan. Postiäänet menivät demokraateille kuten ennakkoon osattiin arvioida. Loppuviikosta tutkija toisensa jälkeen myönsi hätäilleensä. Politiikantutkija Mika Aaltola totesi jo perjantaina gallupien onnistuneen kohtalaisen hyvin ennustamaan Bidenin 4-5 % voittoa.

Mistä median epäusko johtui? Juho Rahkonen selvittikin ykkösaamussa 5.11. keskeisen syyn Pirjo Auviselle: Media sotkee mielipidekyselyt ja erilaisten analytiikkafirmojen tuotokset toisiinsa. Vähän niin kuin raveissa viimeisimmän ennätyksen lisäksi arvoidaan kaarteiden jyrkkyyttä ja radan pintaa ravurin menestystä vaikeuttavana tai parantavana faktorina. Nate Silverin – analytiikka-yhtiön 538 vetäjä – hieman omaperäiset selvitykset virhemarginaalista ja sen joustavuudesta vaikkuttivat selittelyltä. Kukapa muistaa viimeiset kotoiset pressan vaalit? Siinä AccuScore ennusti kisan menevät toiselle kierrokselle, vaikka tutkimukset näyttivät Niinistölle voittoa jo ensimmäisellä kierroksilla. Eipä ole AccuScoresta kuultu vähään aikaan.

Toki kuudessa osavaltiossa kyselyt menivät niin paljon pieleen, ettei sellaista Suomessa toivottavasti nähdä. Kun ajatellaan kuinka paljon ehdokkaat Jenkeissä käyttävät rahaa kampanjaan luulisi heillä olevan varaa omiin laadukkaiiin kyselyihin. Näin etenkin medioiden ollessa jompaan kumpaan suuntaan kallellaan. Näin toimi Tarja Halosen kampanja-organisaatio vuonna 2000. Eli petraamisen varaa rapakon takana on. Silti jos ei nyt ihan hillotolpalle päästy niin ei tässä maalikameraa tarvittu maaliintuloa arvioitaessa. Seuraava haaste on jo nurkan takana Georgian senaattorivaaleissa ensi vuonna. Demokraateilla kun on vielä mahdolisuus värisuoraan.