Suomalaisista 60 % kuuluu "ei-puolueeseen"

Marraskuun lopulla julkistettiin kaksi tutkimusta, jotka hätkähdyttävästi tukevat toisiaan. Enemmistö  Suomen kunnista taistelee suurien talousvaikeuksien  kanssa. Tämän asian ratkaisemiseen liittyen Kunnallisalan Kehittämissäätiö Kaks selvitti  Kantar TNS:n avulla,  mitkä talouden tervehdyttämistoimet sopisivat  parhaiten kansalaisille.  Suomalaisten enemmistö vastustaa kaikkia  keinoja, joilla kuntajohto voi operoida. Kuntaveron korotusta vastusti 54 % vastaajista. Lainanottoa ei halua 61%. Omaisuuttakaan ei saisi myydä – 51 % ja kauhistus – ulkoistaminen saa 64 % vastustuksen. Jos siis haluat kannatusta kuntapolitiikassa vastusta kaikkia talouden oikaisutoimenpiteitä.

Valtakunnan tasolla suuri kuva on sama.  Viikko sitten julkaistu HS:n puoluekannatuskysely kertoo, että kaikkien oppositiopuolueiden yhteenlaskettu kannatuskasvu oli 3,4 %, josta puolet lankeaa Perussuomalaisille. Hetkinen- jos tämä vauhti jatkuu niin joulun jälkeen hallituspuolueiden kannatus liikkuu enää 40 % tasolla.  Tähän asti parhaiten ovat menestyneet  parhaiten ”Ei puolueet”. Vihreät: Ei ilmaston muutokselle. Persut: Ei ilmastonmuutostoimille Suomessa.  Ehkä-puolueet Kepu ja Kokoomus taapertavat paikallaan tai Kepu on jopa laskussa kun se hallituksessa ei voi railakkaasti vastustaa oikein mitään. 

SDP:n ”Ei  kaikelle työmarkkinamuutokselle” ei tosin näytä kuitenkaan tuottavan tulosta – miksei? Olisiko hyvien aikeiden – palkansaajien etujen puolustaminen – tavoitteet kompastuneet väärin ja sekaviin keinoin, jotka joidenkin mielestä jopa vahingoittavat kansallisomaisuutamme eli valtionyhtiöitä ja niiden toimivuutta. Lisäksi työntekijöiden järjestäytymisaste on vahvassa laskussa.

Kirjoitin blogissani syyskuussa, ettei tästä mikromanageerauksesta hyvää seuraa. Tähän kun ynnätään liiketoiminnan ymmärtämättömyys  ja poliittinen peli on Posti Casen kaltainen sotku sylissä ja pysyy.  Paatero sai jo lähteä  – mihin suuntaan on Antin bussi matkalla – varikolleko?

PS. Kukapa onnistuisi ylipäätään omistajaohjausministerinä?  Kun vastuuhenkilöllä muiden tehtävien lisäksi –  kuten nyt kuntaministerillä tai viimeksi pääministerillä – on yli 60 torppaa vahdittavana niin jossain aina sauna palaa. Eikä yhteyttä palokuntaan näytetä saatavan tai sitä ei osata ohjata ajoissa perille.

Namibialaista palvelumuotoilua

Suomessa kaiken asiakaskeskeisyyden ympärillä vellovassa keskustelussa saa kuulla tuon tuostakin valituksia huonosta palvelusta. Vierailu oudossa kulttuurissa antaa ymmärrystä ja insightia arvioida kotoista palvelun laatua uusin silmin.   Parin viikon oleskelu Eteläisessä-Afrikassa oli avartava kokemus.  Käyn läpi kolme casea, jotka jäivät mieleen. Vanhana hankkenilaisena keskityn toiminnallisen laadun arviointiin. Todettakoon, että tekninen laatu oli kaiken kaikkiaan ok – Ilmastointi toimi hotelleissa, luottokortit pelittivät  autiomaassakin ja saniteettitilat olivat siistejä – jopa Hansgrohen automaattihanoilla varustettuja. Mobiili-netti tökki, mutta eiväthän suomalaistenkaan operaattoreiden 4g:t pelitä aina pk-seudun ulkopuolella saatika kolme kertaa pidemmässä Namibiassa.

CASE  MTC

MTC on Namibian johtava teleoperaattori. Sain vinkin, että kannattaa hankkia paikallinen pre-paid kaiken varalle. Puhelunhinta suomalaisen operaattorin kautta oli tähtitieteellinen – onneksi on whats up! Liikekeskuksessa sijaitsi operaattorin tylsähkö liike.  Astelin sisään ainoa asiakkaana ja pääsin prosessiin. Asiointi edellytti kirjautumista järjestelmään asiakaspäätteellä. Tämän jälkeen sain jonotusnumeron. Istahdin aseellisen vartijan viereen ja pian pääsinkin kahden asiakaspalvelijan juttusille. Pienen tenttauksen jälkeen minulle myyntiin kuukauden liittymä hintaan 4 euroa. Pulman muodostui käteismaksu – 100 Namibian dollarin setelistä(arvo 6 euroa) ei ollut vaihtorahaa. Onneksi autonkuljettani kipaisi vaihtamassa rahan pieneksi. Arvio: palveluprosessi kankea mutta toimiva  -ystävällisyys 7.

CASE NWR 

Namibia Wildlife Resort on valtion omistama yritys, joka hallinnoi ja vastaa palvelusta luonnonpuistoista. Puistojen vartioiduissa leireissä (eläimet vapaina – ihmiset ”häkeissä”) NWR pyörittää majoitusta, ravintoloita, kauppoja sekä safareita. Puiston fasiliteetit olivat toimivat ja suht siistit, mutta palvelu kuin kekkos-slovakiasta. Jokainen vastasi vain omasta osastaan. Asiakasta juoksutettiin paikasta toiseen. Wifi toimi yllättäen vain ravintolassa ei majoituksessa. Siis ravintolaan. Olutta ei saanut ravintolasta vaan baarista vaan ei sieltäkään kun baarimikko olikin tauolla, eli olutta saisikin vain kioskista. No sieltä löytyi se baarimikko ja yhdessä lähdimme oluen hakuun. Arvio:  Palveluprosessin pallo hukassa. Ripeys ei kuvaa toimintaa. Mainittakoon puolustukseksi, että yksityisissä ravintolaissa niin Namibiassa kuin Etelä-Afrikassa palvelu ja ruoka oli erinomaista ja henkilökuntaa oli yllin kyllin. 

CASE pit stop in Otjiwarongo

Namibiassa rengasrikot ovat hyvin yleisiä. Siksi minullakin oli matkassa pari vararengasta. Paluu matkalla Etoshan luonnonpuistosta päätimme käydä paikallisessa Wimpyssä (kuka muistaa – oli Helsingissä 1980 luvulla) lounaalla. Sitä suositeltiin siistinä paikka valtatien varressa.  Vartioidulla parkkipaikalla tavaroita kerätessä pari paikallista ”päällikköä” koputtelivat lasiin. Autosta ulos astuessa selvisi, että rengasrikko oli kohdannut. ”No problem mister” – parin sadan dollarin (12 euroa) palkkiolla vaihto onnistuisi. Vaihdoin aikana vaihtajien ammattitaito epäilytti. Tunkkia ei osattu oikein käyttää ja autoa nosteltiin lokasuojasta. Rengas vaihtui ja lounaan jälkeen matka jatkui. Bensa-asemalla selvisi, että olin maksanut ylihintaa vaihdosta. Oikea  hinta olisi ollut 40-80 dollaria. Ja perillä Winhoekissa autovuokraamolla selvisi, että koko rengasrikko oli herrojen itsensä järjestämä. Venttiili nopeasti irti ja sitten ”auttamaan”. ”They had a xmas” totesi juureva autonvuokraaja. Arvio: palvelun luotettavuudessa ja ammattitaidossa oli toivomisen varaa, mutta mieleenpainuvasta matkakokemuksesta oli jälkeenpäin ajatellen hauska maksaa.

Eli kokemusasiantuntijana sanoisin, että meillä Suomessa palvelu toimii erinomaisesti alalla kuin alalla kun arvioidaan prosessia, ammattitaitoa ja luotettavuutta afrikkalaiseen vertaillessa. Ystävällisyydessä olemme samalla tasolla. 

PS. Yhtään asiakastyytyväisyyskyselyä en saanut koko reissulla, jos sellaiseksi ei lueta Quatar-Airlinesin netti-kyselyä. Eli isot NPS- tai Happy or Not-markkinat tarjolla eteläisessä Afrikassa, jossa turismi on merkittävä ja kasvava palvelu-business.

Markkinatutkimus-business 80, 60, 40 vai 20 miljardia?

Esomar-toimialaraportti ilmestyi syyskuun lopussa. Sitä ja Esomar-kongressin antia purettiin tutkimusseuran aamuseminaarissa lokakuun alussa. Kongressin perusviesti oli sama kuin viimeiset 5-6 vuotta. Uudet tiedonlähteet kasvattavat alaa – hyvältä näyttää – mutta missä suhteessa? Uusi busines on yhtä suuri – 40 miljardia – kuin se perinteisempi tutkimusbusiness. Kakkua kasvattavat etenkin verkkoanalytiikka sekä sosiaalisen median ja yhteisöjen monitorointi – arvoltaan jo noin 17 miljardia. Kasvukin oli vahvaa, ollen yli 6 %.

Entä tuo perinteisempi tutkimus.  Siitäkin on jo puolet  – 20 miljardia – niin  sanottua ”No Question Research” businesta, kuten tv-mittarointia tai kassainformaation murskaamista.  Perinteinen survey-tutkimus on painunut jo alle neljännekseen koko tutkimus- ja analytiikka liiketoiminnasta vieden perinteisen alan  kasvun lievästi miinukselle.  Ja lasku olisi vieläkin selvempää ilman Aasian vahvaa kysyntää kiitos Kiinan.

Mitä pitäisi tehdä tai miten toimia, jotta alan perinteisempikin puoli pysyisi hengissä eivätkä Googlen ja Facebookin kaltaiset jätit pikku hiljaa paaluttaisi koko alaa? Alan tunnustettu visionääri Ray Pointer listasi viis pointtia, jotka meidän perinteisempien tutkijoiden ja busineksen tekijöiden tulisi ottaa huomioon niin pian kuin mahdollista.

  1. Tunnusta, että automaatio ja tekoäly ovat jo täällä. Yhä useampi perinteisempi tutkimusratkaisu perustuu tekoälyn tai automatiikan hyödyntämiseen. Jos et näe tai tunnusta tätä olet pahassa jamassa.
  2. Markkinatutkimus on nimikkeenä määriteltävä uudelleen. Uudet  haastajat eivät pidä itseään markkinatutkijoina. Mekin voisimme jakaa asiakas- tai markkinaymmärrystä. Katse pois datan keruusta datan hyödyntämiseen.
  3. Tarvitaan keskustelua tutkimusetiikasta. Ala on pullollaan sääntöjä ja ohjeita, mutta ne määrittävät paremminkin prosesseja ja niiden läpinäkyvyyttä kuin sitä miten tuloksia tulisi tulkita saatikka hyödyntää. Elämme ”fake news” aikaa – meillä ei ole varaa ”fake  reasearch” ilmiöön.
  4. ”No question research” kasvattaa markkinaosuuttaan. Passiivi data ja sekundääri data analytiikka korvaa yhä useamman survey-tutkimuksen. Perinteinen kvanti- ja kvali-tutkimus on ollut pitkään liian staattista – lue myös kallista. Varaudu siihen, että sen survey-tutkimusten markkinaosuus asiakkaan portfolioissa tulee edelleen laskemaan.
  5. Moniosaamista tarvitaan. Tutkija ei voi olla karkeasti ottaen yhden asian kuten tilastollisen tutkimuksen osaaja. Hyvään tilastollisen osaamiseen tai periteisen markkinatutkimuksen paradigmojen ymmärtämiseen on yhdistettävä jonkin erikoisalan osaamista kuten etnografiaa,  ohjelmoinnta tai data-analytiikkaa.

Kuulostaako paasaamiselta – ehkä, mutta muutos on vääjäämätön. Noin 20 vuotta sitten internet astui tutkimusmaailmaan. Edinburgissa 1997 esitettiin – British Marketing Societyn edustajan toimesta, että nettitiedonkeruu välineenä tulisi sen epätieteellisyyden vuoksi kieltää. Ei kielletty. Noin kymmenen vuotta sitten laajamittainen mobiilitiedonkeruu oli lähes mahdotonta. Eri puhelinmerkeille, piti ohjelmoida omat kyselyalustansa.  Tänään 37%  survey-tutkimusten tiedonkeruusta – rahassa mitattuna – tapahtuu netissä ja joka neljännes tästä tapahtuu mobiilisti. Väitän, että kymmenen vuoden sisällä robotti tekee haastattelut ja tekoäly analysoi datan. 

Mielipide-lottoa vai uudenlaista demokratiaa?

Aamukahvia juodessa seuraa piti Huomenta Suomessa Hjallis. Hieman ärtyneenä hän perusteli miksi Liike Nyt rekisteröidään puolueeksi. Ei ole kuulemma armeijaa hoitamaan erilaisia kannatuskortteja vaalien ehdokasasetteluun. Kysyn, tuliko tämä yllätyksenä? Liikettä on ollut perustamassa entisen suurpuolueen ex-puoluesihteeri.

Harkimo kertoili, ettei mikään muu Liike Nytissä muutu. Kaikki asiat päätetään aina ad hoc. Eiole mitään puolueohjelmaa. Ideoita voidaan ottaa niin oikealta kuin vasemmalta. Aktiiviset kannattajat tai osalliset tai jäsenet, mitä he sitten ovatkaan, voivat ottaa kuhunkin asiaan kantaa nettissä. Kyselyiden lisäksi siellä voidaan keskustella asiasta kuten Vauva.fi tai Suomi24 sivuilla. Tämän jälkeen tehdään asiasta päätös. Mitä häh?

Kansanedustajat voivat äänestää myös omantuntonmsa mukaan. Lienee helppoa perustella oma päätös, jos netti-äänet menevät lähes tasan. Ja koska ei ole mitään yhteistä ohjelmaa on jokainen Liike Nytin edustaja oman profiilinsa vanki. Jos on intohimoinen aktivisti, vaikkapa alkoholin haitoista huolestunut, niin tuskinpa äänestää viinejä Prismaan vaikka paneeli sanoisi mitä. Tosin edustajia on toistaiseksi vain yksi ja mielipidekin on melko varmasti selvillä ilman mitään aikaa vieviä kyselyitä. Mutta kunta vaalien jälkeen heitä voi hämmentämässä päätöksentekoa sitoumattomien rinnalla.

Liike Nytin toimijat ovat viitaneet kiintaalla myös edustavuudelle tai kyselyiden toimivuudelle. Jos paneeliin tai raatiin voi liittyä kuka tahansa ja miten tahansa niin kuinka hyvin kyselyiden tulos edustaa kansaa – kas kun Liike Nyt ei aja vain jonkun tietyn ryhmän etuja kuten Kepu, Kokoomus, SDP tai Vihreät vaan kaikkien suomalisten etuja. Entäpä tietotekniset murheet -tuoreessa muistissa ainakin minulla on ministeriön kesäaikakysely. Sama henkilö pystyi vastaamaan useamman kerran eri selaimilla. Myös robotit pääsivät läpi. Millaiset ovat Liike Nytin tietoturvatakuut? Tuskin samalla tasolla kuin ammattimaisten paneeliyhtiöiden järjestelmät.

Lopuksi Harkimo kertoi, että tämä toimisi kuten Sveitsissä, jossa eri Kantoneissa ratkotaan sujuvasti kansanäännestyksellä mitä milloinkin. Joitakin vuosia sitten eräs sveitsiläinen kolleegani kertoi heidän olevan väsyneitä jatkuvaan äänestelyyn – hänestä phjoismainen edustuksellinen demokratia ei kuulostanut lainkaan huonolta järjestelmältä. On myös hyvä muistaa, ettei luottamuksellista lippuäänestystä voi sellaisenaan rinnastaa nettikyselyyn. USAssa kymmennsen vuotta sitten sitten tehdyn tutkimukseen mukaan nettikyselyissä ei otettu yhtä vilpittömästi kantaa omiin arvoihin ja henkilökohtaiseen talouteen liittyviin kyselyihin kuin esim. f2f-haastatteluissa tai syvähaastatteluissa.

”Näinkös myö päätettiin” sanoi entinen valtuutettu päätettyään asiasta sen seuraamuksia ymmärtämättä.

Strategista ohjausta, populistista politiikkaa vai mikromanageerausta?

Obersekki käytössä

Olemme pari viikkoa saaneet seurata Postin kohua. Eilen Veikkauksen toimitusjohtaja Olli Sarekoski oli Sanna Ukkolan grillissä kesällä alkaneesta mainoskohusta ja siitä seuranneesta julkisuuskierteestä. Kyllä oli vaivaannuttavaa.

Valtioyhtiöiden kohu-ongelmissa on usein kolme muuttujaa: Yhtiön muutospaineet, johdon bonukset sekä toimitusjohtajan harha-askel. Mieleen nousevat aiemmilta vuosilta mm. Finnairin Mika Vehviläisen  asuntokaupat ja  Kevan Merja Auluksen työsuhde-edut – nyt Postin golf-osakkeet. Isot asiat saavat kansankin huomion, kun joku kiusallinen yksityiskohta nostetaan esille yt-neuvottelujen tai rakenteellisten muutosten yhteydessä. Äkkiä ollaankin talousivuilta iltapäivälehtien etusivuilla ja somessa ja otetaan medialta pataan 6-0.

Veikkaus ja Posti ovat epäonnistuneet yritysviestinnässään sekä sisäisessä viestinnässään. Posti on valinnut linjakseen lähes täydellisen radiohiljaisuuden. Toimitusjohtajaa ei ole näkynyt julkisuudessa. Postin tilannetta ja työsopimuskiistaa ovat sen sijaan kommentoineet uusilla ulostuloilla päivittäin niin mediat kuin poliitikot. Työehtosopimusneuvotteluja on käyty jo pitkään –  miksei johto kerro omia tavoitteitaan ja motiivejaan selkeästi? Miksi puolustustehtävä jätetään hallintoneuvoston jäsenille, jopa kilpailijoille?

Entä Veikkaus – kummallista mumisemista prosessiohjauksen pettämisestä. Kesällä puhuttiin yksittäisen henkilön virhearviosta. Voi sitä henkilö parkaa, joka työnnettiin bussin eteen. Tiedättekö mitä  muuten tarkoittaa  ”obersekki” tuon kuvitteellisen mainostohtorin nimi. Kyseessä on ravihevosilla käytettävä apuohja,  jolla kuski ohjaa ravurin pään asentoa. Ohjat eivät ole olleet Veikkauksen johdon käsissä. Miksei Veikkaus ole viestinyt henkilökunnalleen aktiivisesti siitä, mitkä ovat yrityksen arvot, joita on noudatettava arjessa? Työntekijöillä pitää olla selvä käsitys siitä mihin raja vedetään markkinoinnissa on sitten kyse Kuninkuusravien kumppanuudesta tai Eurojack-potin brandista.

Kohujen synnyttyä poliitikot ovat hypänneet kuskin paikalle tai ainakin takapenkille ohjaamaan yrityksiä. Onko oikeanlaista strategista ohjaamista se, että omistajaohjausministeri ottaa ”aikalisän”, mikä päivystävien emeritusprofessorien mielestä voisi olla jopa kaksi vuotta. Näinkö Postia ja sen henkilöstön tulevaisuutta rakennettaisiin – siirtämällä ongelmien ratkaisu hamaan tulevaisuuteen. DHL ja NordPost kiittävät ja valtion osingot, jos niitä kukaan enää uskaltaa pyytää, katoavat. Entäpä Veikkaus, jonka missio on ollut vuosikaudet paikata valtion budjettia mm. kulttuurin ja urheilun saralla. Ministeri Paateron  tokaisu uutisissa noin 200 euron tulon menetyksen korvaamisesta järjestöille budjettivaroin ei ole nykytaloudessa uskottava.

Poliitikot voivat toki osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun myös valtion yritystoimintaa arvioiden ja epäkohtiin puuttuen, mutta mielessä pitäisi pitää, että he ovat olleet hyväksymässä nykyisen Postin ja Veikkauksen tavoitteita, toimintamalleja sekä  moniportaisia johtamisjärjestelmiä. Siksi kontrollin  ja muutosten pitäisi tapahtua pelisääntöjä noudattaen. Ei Corporate Governancen puitteissa voida tehdä kaikenlaisia väliintuloja ilman vahingollisia seuraamuksia.  Poliittisten irtopisteiden keruun tulisi tapahtua jossain muualla kuin valtionyhtiöiden hallinnossa. Kaikki ideat eivät taida olla edes lainsäädännön puitteissa mahdollisia toteuttaa.

Entä mikromanageeraus – se on mielestäni surkein johtamisen muoto, joka kertoo kolmesta asiasta. Yksi – henkilö ei ymmärrä yrityksen liiketoimintaa. Kaksi – henkilöllä ei ole aikaa paneutua riittävästi yrityksen liiketoimintaan. Kolme – henkilö haluaa näyttää valta-asemansa – ” minä määrään täällä”. Seurauksena  on, että henkilö  esittääkseen osallistuvaa ja toimeliasta tarttuu detaljeihin ja  sotkeutuu operatiiviseen johtamiseen.  Yksittäisten henkilöiden palkkoihin tai erilaisiin sopimuksellisiin etuihin  puuttuminen jälkikäteen voi olla merkki tästä, etenkin jos päätökset, joihin puututaan ovat syntyneet osakeyhtiönlain ja yhtiöjärjestyksen edellyttämällä tavalla. 

Ministeri Paatero on jo edellisellä ministerikaudellaan osoittanut aktiivisuutta valtion yhtiöiden palkitsemisjärjestelmien valvojana, joten mielenkiinnolla jään seuraamaan millaiset ovat Veikkauksen uuden hallituksen palkkiokäytännöt.  Mediassa on luotu ikävä kuva yritysten hallitusten pätevyydestä  johtajanimityksissä ja palkitsemisjärjestelmien rakentamisessa. Luotan edelleen suomalaisiin hallitusammattilasiin. Suomi on varmasti pieni kerho, mutta se ei liene näiden huippuammattilaisten vika. Kokemus ja koulutus ovat keskiössä – ei satunnainen poliittinen virka tai -asema ilman todellista yritysjohtamisen kokemusta.

Ei olettamuksia vaan tutkimuksia kiitos

Lomat on lusittu ja nyt koulujen alkaessa voidaan todeta kesän kääntyvän syksyyn. Media on täyttänyt niukkaa uutistarjontaa viime viikkoina kansalaiskyselyillä. Natoa on mitattu – ei uutta, kannatuksia on mitattu – Persut nousee – yllätys? Isojen koirien pito alkaa olla yhtä tuomittavaa kun katumaasturilla huristelu, kiitos Juho – ei muuta kuin perunakuoppaan laulamaan Kumbaijaa, Matti Apusta vapaasti lainaten. Tulkinnan kukkanen oli Ylen aamu-tv:n toimittajan analyysi. Liikenneturvan Kantarilla teettämän kyselyn mukaan 40 % vastaajista oli ainakin melko samaa mieltä siitä, että oli kokenut vaaratilanteen suojatiellä. Toimittajan totesi ”hieman pyöristäen” että noin puolet suomalaisiat ovat kokeneet vaaratilanteen suojatiellä. Se siitä virhemargimaalista.

Mutta otsikon asiaan. Talouselämän numerossa 36 rakentajakonkari Ilpo Kokkila avautuu SRV.n kärsimysmatkasta Redissä. Hanke on viivästynyt ja mutkistunut vetäen SRV:n nettotuloksen miinukselle. Valitusten viipeet, rakentamisen oletettua korkeammat kustannukset sekä myynnin nahkeus nakertaa projektin kannattavuutta.

”Kaikki mitä hankeen alkupäässä päätettiin, päätettiin väärien olettamusten varassa” toteaa Kokkila TEssä. Hetkinen – olettamusten. Ymmärsinkö oikein, että satojen miljoonien eurojen ennen näkemätön rakennusprojekti perustui useisiin olettamuksiin? Tehtiinkö siis kunnollista markkina-analyysiä miten lähes 10.000 (merinäköala) euroa neliö maksavien asuntojen kauppa kävisi keskellä rakennustyömaata ja keskeneräistä infraa? Entä kauppakeskuksen toiminnallisuus – tehtiin uutta ja ihmeellistä. Kysyttiinkö näkemyksiä kulttajilta. Parkkiin on vaikea päästä ainakin etelästä, opasteet ovat sekavat, tilat sokkeloisia jne. Apuun on nyt huudettu palvelumuotoilijoita ja kokemusasiantuntijoita. Kokonaan toinen juttu on, mikä on kauppakeskusten tulevaisuus kaiken kaikkiaan. Otsa rypistyy eri akateemisia- ja kaupantutkijoita kuunnellessa.

Toki Redi tarvitsee kauppansa ja palvelunsa. Mutta haastaja nousee Pasilaan. Kylmäävää onkin pohtia kolmen kilometrin päässä nousevan Triplan kohtaloa. Ketkä ovat noin 4000 asukasta, jotka muuttavat keskelle betoniviidakkoa lähes junaradan päälle? Toivottavasti Triplan päätöksen perustavat edes osin tutkimuksiin ja tilastoihin. Perinteisesti ei ennen vanhaan kauppakeskusten rakentamisessa juuri tutkimuksia hyödynnetty sen jälkeen kun lokalisaatiopäätös on saatu aikaan.

Lääkkeitä digiähkyyn?

Emilia Kullas tarttui 2.5. Markkinointi ja Mainonnan kolumnissaan markkinointipäättäjien digituskaan. Lisäksi hän haastoi lukijoita täydentämään, jos hänen digimarkkinoinnin toimittajien listastaan puuttui vielä toimijoita.

Haluaisimme tuoda esiin pari mielestämme aika olennaista huomiota tähän nostoon nähden:

Digimarkkinoinnista on syntynyt uusi alue markkinoinnin, mainonnan, viestinnän, myynnin ja IT-teknologian välimaastoon. Se ei historiallisesti kuulu minkään toimialan tontille. Nyt tätä tyhjiötä pyrkivät täyttämään omilla konsepteillaan, työkaluillaan ja käsitteillään kaikki mahdolliset aiheeseen liittyvät toimijat, kukin oman lähestymiskulmansa mukaisesti. Sinänsä tämä on ihan sama prosessi, joka tapahtuu aina teknologian harppausten luodessa ”uutta tilaa” eri toimialojen välille. 

Ei uudessa tilanteessa ole mitään erityisen hämmentävää, jos yrityksellä on jäsentynyt kuva asiakkaistaan ja siitä, mitä se haluaa heille tarjota, minkälaiseen tulevaisuuteen se haluaa ohjata asiakkaansa. Kyllä markkinakuvan ja oman strategian löytäminen on edelleen välttämätöntä. Nyt se kuva ja näkemys pitää vain päivittää digitaalisen markkinoinnin aikaan ja tarjoamiin mahdollisuuksiin. Eli, ei voi lähteä purkamaan tilannetta eri toimittajien työkalut ja kikat edellä. Niillä on kaikilla eri käsitteet ja tavoitteet, jotka eivät välttämättä ole mitenkään yhteismitallisia. Yrityksellä itsellään pitää olla oma jäsentynyt kuva asiakkaista ja siitä, mikä rooli meillä on heidän tulevaisuutensa rakentajana. Sitten on kohtuullisen helppo poimia työkaluja ja uusia kikkoja testattavaksi sekä arvioitavaksi – omien tavoitteiden kannalta.

Ja siitä Emilian lista-haasteesta: ei kannata unohtaa markkinatutkimusta. Se on juuri se työkalu, jonka avulla rakennetaan omaa tilannekuvaa ja pelikirjaa, myös digimarkkinoinnin aikana. Mitä nopeammin maailma muuttuu, sitä useammin ja ennakkoluulottomammin tilannekuvaa pitää vain uskaltaa päivittää.

Juha Aalto                                                                      Jukka Rastas

Suomen Markkinointitutkimusseura                             ESOMAR

puheenjohtaja                                                               kansallinen edustaja

PS. Jukka toimitti yllä olevan vastineen M&Mn toimitukselle pari viikkoa sitten. Emme ole nähneet sitä julkaistun. Voi olla, että se on mennyt ohi mediaviidakossa. Ehkä joku tutkimusseuran yli 200 jäsenestä on tämän jossain nähnyt. Saa jakaa vaan ei ole pakko, Samppa Linnaa lainatakseni.

Missä viipyvät eurovaali- ennusteet – tässä tulee!

Kuluneella viikolla sekä HS että YLE ovat julkaisseet kannatuskyselyt. Molempien uutinen oli, että Persut ovat nouseet ykköseksi ja Kepun pudotus jatkuu. Näitä tuloksia ei pelätty Kepun digitaalisessa tupaillassa, joka peukutti Kepun hallitusneuvotteluihin.

Taloustutkimuksen Tuomo Turja totesi viisaasti, että tulokset ovat tyypillisiä vaalien jälkeisiä tuntemuksia. Voittajien puolella on mukavampi olla kun häviäjien. Tiedä sitten, miten SDP:n jatkuvaa kannatuksen laskua tulisi tulkita vaalivoitonkin jälkeen.

Minua hämmästyttää, ettei yhtään näkyvää arviota ole tehty eurovaaleista- YLEn Pirjo Auvinen viittasi Kokoomuksen tentissä, että yhden paikan menetys on tulossa – lähde jäi epäselväksi. Ennusteen tekemisen luulisi olevan helppoa, koska on vain yksi vaalipiiri. Toisaalta vaalien epäkiitollinen ajankohta ja sekava esillepano voi jättää monet kansalaiset puutarha- yms. askareisiin. YLEn vaalistartti oli lähinnä sekavaa hälinää Helsingin Kampista ja päällehuutelua illan vaalipaneelissa. Tällä ei haasteta kansalaisiten kiinnostusta, kun sitä verrataan dieselautojen mahdolliseen kieltoon tai hoitajamitoitukseen.

Tohdin heittää tässä oman ennusteeni. Analyysi perustuu tällä viikolla julkaistujen kannatusmittausten keskiarvoihin sekä valistuneeseen veikkaukseen. Tämä menetelmä antoi muuten EK-vaaliessa minun ennusteelleni virhesumman 5,0 kun viimeisen HS-gallupin virhesumma oli 8,2, ja YLEn 7,0. Todistaa siis vanhaa totuutta: kukin kannatusmittaus kuvastaa tiedonkeruuajankohdan tilannetta. Jatkoin siis ennusteessani Persujen nousun seuraamista ja SDP:n laskun trendiä – muiden kannatuksen pidin lähes ennallaan.

Mutta nyt siis 26.5. pidettävien vaalien tuloksen arvailuun. Suomi valitsee 13 euroedustajaa Brysseliin. Matemaattisesti runsaalla 7,5 % kannatuksella saa vamasti yhden edustajan läpi. Mitä ”ylijääneet” äänet sitten tuottavat on vaikeasti ennakoitavissa Mikään puolue tuskin kerää 22 % äänistä, jolla tuo kolme edustajapaikkaa toteutuisi. Ja miten tuo ryhmä ”muut” vaikuttaa tulokseen – Ahvenanmaan äänet menevät RKP:n piikkiin? Tässä ennusteeni:

KOK 3, PS 3, SDP 2, Vihreät 2, Kepu 1, Vas 1 RKP 1.

Miksi näin? Persujen anti-eulaiset äänimagneetit toimivat ja kansa antaa sympatiaa hallitusneuvotteluissa ”syrjityille” persuille. Kokoomus on aina ollut vahva europuolue. Lisäksi vanhat istuvat ehdokkaat jatkavat. SDP:n laskeva kannatus ei tuo kolmea paikkaa. Vihreät kannattajat ovat aktiviisia ja näkevät EUn merkityksen ilmastonmuutoksen torjunnassa. Kepun laskuvire jatkuu, eikä Paavokaan ole hakemassa eurokriittikojen ääniä. Vasemmistoliitto saa pohjakannatuksellaan yhden paikan Kyllösen sekoilusta huolimatta. Sama sekoilu vie kristillisten ainoan paikan. Niin ja RKP – ruotsinkielen puolesta rivit yhtenäisenä haetaan se yksi paikka kuten ennenkin.

Äänestysprosentti ja eri puolueiden ydinkannattajien äänestysinto on täysi arvoitus. Siksi tämäkin ennuste on paremmikin viihdettä. Älä ota sitä vakavasti. Hyvää äitienpäivää.

Viimeinen vaaliveikkaus


Tällä viikolla kaikki johtavat mediat – ALMA, HS ja YLE  – ovat julkistaneet omat vaali-ennusteensa. Maaliintulojärjestys on vaihdellut päivittäin. SDP pitää ykköspaikkansa aikaa vastaan taistellen. Persut nousevat kaikkien mittauksissa. Kepu ja Kokoomus junnaavat lähes paikallaan. Vihreiden ja Vasemmistoliiton nousu on pysähtynyt. 

Erot YLEn ja Hesarin mittauksissa Persujen ja Kokoomuksen kohdalla puhuttavat. Syy on selvä. Lyhyesti: Taloustutkimus on käyttänyt laskennassaan viimeisen kuntavaalin ja eduskuntavaalin tulosten keskiarvoa kun taas Kantar käyttää verrokkina muutosta laskiessaan kuntavaalien tulosta. Kokoomus hakkasi Perussuomalaiset selvästi kuntavaaleissa ja tämä näkyy Kantarin luvuissa. Taloustutkimuksen analyysissä Persut saavat nostetta hyvästä vuoden 2015 EK-vaalituloksesta. Tietoykkösen menetelmää ja otosta (paneelin ja puhelinhaastattelujen yhdistelmä) ei ole avattu riittävästi, jotta sitä voisi arvioida. Hyvin he toki peesaavat YLEn ja Hesarin tuloksia.

Sekä YLEn että HS:n valinnoille on omat perusteensa. Siksi otin oman arvioni pohjaksi näiden kahden tutkimuksen keskiarvon. Koska tutkimukset selvittävät tilanteen mittaushetkellä, eli pääosin viime viikolla ”korjailin”, kannatusmittauksia viimeisillä uutisilla, joihin jo alussa viittasin. Lisäksi arvioin ennakkoäänestyksen hyvää aktiivisuutta, joka satanee etenkin Kepun ja Kokoomuksen laariin. Sormituntumalla lisäsin laskennalliseen keskiarvoon  kasvua Kokoomukselle  5 %ja Kepulle  sekä Sinisille 2,5 % He ovat olleet vahvasti esillä vaalitenteissä.  Persujen kannatukselle veikkaan edelleen kasvua  + 5 %. SDP:n liuku jatkuu –  tosin hidastuen – laskua -5 %.  Vihreiltä leikkasin tuloksesta 5 %, pois,  koska kannatus ei juurikaan toteudu täysimääräisenä. Leikkaukset  ja lisäykset ovat siis suhteessa YLEn ja Hesarin mittaamiin kannatuksiin –  EI siis prosenttiyksiköitä. Eli tässä on arvioni.

SDP               18,3

KOK               17,5

PS                  16,4

Kepu             14,8

Vihreät          11,5

VAS                 9,2

RKP                 4,7

KD                   4,2

SIN                  1,0

MUU               2,5

Vaalikausi on ollut vauhdikas. Puheenjohtajia on tullut ja mennyt. Uusia puolueita on syntynyt. Talous on kääntynyt mollista duuriin.  Maahanmuutto on ollut milloin hallittua milloin hallitsematonta.  Ilmastoahdistus painaa eikä sotestakan päästy eroon.  Vaalitoreilla jaetaan makkaran ja ämpäreiden lisäksi flyereita ja vaalilupauksia. Äänestäjän ei ole  helppo tehdä valintaansa – eikä tutkijan ennustetta.

Puhelinhaastattelut vastatuulessa – miten käy mielipidetutkimusten?

Tänään oli mielipidetutkimus-fanien juhlapäivä. YLEn uusi kannatusmittaus kertoi, että SDP:n kone yskii, Kokoomuksen kone ei käynnisty ja Perussuomalaiset ovat livahtaneet KEPUn takaovesta rinnalle ja ohi. Timo Haapala availi Maikkarilla vanhaa tarinaa suorasta datasta eli ei painotetuista tuloksista. Näin hänen tulkintansa mukaan Persujen kannatus voisi olla vielä ilmoitettua korkeampi. Eiköhän sekä Kantarilla ja Taloustutkimuksella ole riittävästi kokemusta vuosien 2011 ja 2015 vaaleista, jotta voimme luottaa näihin korjauskertoimilla oikaistuihin tuloksiin.

Mielipidetutkimukset kuluttaja-asiamiehen hampaissa

Mutta ovatko nykyiset kannatusmittaukset pian historiaa? Jari Pajunen kertoi huolestaan TEn blogissa 18.3. Väestörekisterikeskus ei luovuta enää tutkimusnäytteisiin vastaajien perustaustoja, kuten ikää ja sukupuolta. Kuluttaja-asiamies ehdottaa jopa, että mielipidetutkimukset rinnastettaisiin puhelinmyyntiin ja niiden tekemiseen vaadittaisiin jonkinlainen ennakko suostumus. Tällainen malli on käytössä Saksassa, joka onkin tehnyt maasta paneelitutkimusten kultamaan. Käytännössä tämä hankaloittaa pienempien tutkimusyritysten toimintaa ainakin kuluttajatutkimuksissa.

ESOMAR on hakenut markkinatutkimukselle korkeamman statuksen EUssa

Kansalliseen lainsäädäntöön on vaikea vaikuttaa, mutta EU-tasolla tutkimuksen kattojärjestö SOMAR pystyi GDPR-prosessin yhteydessä tuomaan esille tutkimuksen erityispiirteet. ESOMARin apua on tarvittu aiemminkin. Esimerkiksi Norjassa oltiin rajaamassa kovalla kädellä tiedonkeruuaikoja ja -päiviä. Tältä kuitenkin vältyttiin. Olisiko ESOMARista nytkin apua? VRK:n kanssa on aiemmin tultu hyvin toimeen. Olin 2000-luvun alussa neuvottelemassa silloisen VRK:n johtajan Ritva Viljasen kanssa sopimusta, jossa päädyttiin siihen, että ESOMARin sääntöjä noudattavat tutkimusyritykset saivat oikeuden ostaa VRK-näytteitä. Toivottavasti kompromissi löytyisi nytkin.

Digitaalisuus on rapauttanut puhelinhaastattelujen asemaa

Vielä 1990-luvulla 97 % kotitalouksista oli lankapuhelin ja salaisten numeroiden osuus tutkimuksellisesti mitätön. Satunnaisotosten rakentaminen puhelinhaastattelujen pohjaksi oli helppoa kuin heinänteko ja hyvin kannattavaa. 2000-luvun alusta alkaen tilanne on muuttunut radikaalisti. Yli 300.000 suomalaista on kirjannut itsensä estorekisteriin. Pre-paidien osuus on suuri etenkin nuorten ja vähävaraisten joukossa. Myös yriysnumerot pudottavat pohjaa pois satunnaisotokselta. Olin mukana tekemässä KMT-tutkimusta yli 10 vuotta sitten. Jo tuolloin mediatutkijat tuskastelivat edellä mainittujen tekijöiden aiheuttamaa vinoumaa otoksiiin. Ihan toinen juttu on toki paneelitutkimusten räjähdysmäinen lisääntyminen, joka on muuttanut tutkimusten kustannusrakennetta.

Jääkö puhelinhaastattelu marginaalimetodiksi?

Mikäli rajoitteet astuvat täysimääräisenä voimaan, tutkimukset siirtyvät enenemässä määrin verkkoon. Toki monet tutkimustyypit soveltuvat jatkossakin puhelinhaastetteluin toteutettavaksi. Tällaisia ovat mm. b2b-tutkimukset, jotka eivät toimi verkossa ainakaan suppeissa kohderyhmissä. Erilaiset asiakastutkimukset onnistuvat puhelimella, mikäli asiakas on tavalla tai toisella antanut luvan mahdolliseen kontaktointiin. Nämäkin tutkimukset korvaantuvat osin erilaisilla mobiili-kyselyillä, jotka toki ovat suppeampia kuin perusteelliset puhelinhaastattelut. Aikoinaan arvioitiin, että kirjekyselyt poistuvat kokonaan metodina tietokoneavusteisten puhelinhaastattelujen yleistyttyä. Näin ei käynyt, eikä näin käy puhelinhaastatteluille. Tosin niistä ei enää ole tutkimustoimistojen ”leipäkoneiksi” vaan tulos on tehtävä muilla keinoin kuten data-analytiikalla.