Näkyykö  Cancel-kulttuuri pian mielipidetutkimuksissa?

Esko Valtaoja saattoi henkäistä helpotuksesta kun ”Bile-Sannan” edesottamukset täyttivät niin Somen kuin iltapäivälehtien lööpit. Yksittäisen N-sanan käyttökohu  jäi Corona-pulloa heiluttaneen Sanna Marinin varjoon.

Kuulun itse siihen sukupolveen, joka opiskeli Taisto Sinisalon vahtaamien oppikirjojen tuella. Mantsan kokeeseen päntättiin eri etnisten ryhmien kanssakäymisen johdosta syntyneiden jälkeläisten nimikkeitä. Ne alkoivat kirjaimilla M ja Z, eikä niiden käyttö ole enää korrektia vaikka ne Wikipediasta löytyvätkin.  Myös John Lennon käytti N-sanaa varsin provokatiivisesti, mikä oli vahva kannanotto naisen asemaan.

Ajat muuttuvat ja ymmärrettävää on, ettei kaikkia aikaisempien vuosikymmenten ilmaisuja tai esityksiä tule hyväksyä saatika käyttää. Vai mitä sanotte 1970-luvun alkupuolen Canon P-8 kaitafilmiprojektorin käyttöohjeesta, jonka löysin. Lainaus:”Emme lainkaan väitä, etteikö vaimonne olisi yhtä älykäs kuin Te, mutta muistakaa, että hänellä on muitakin kotitaloustöitä kuin Teidän projektorinne käyttäminen”. Vaikka tällaisia ”kukkasia” ei esiinny niin arjessa piilee piilorasismia ja sovinismiä, joiden määrästä ja laadusta ollaan montaa mieltä.

Muistan 2010-luvun alussa Taloustutkimuksen Suomen Kuvalehdelle toteuttaman rasismi-tutkimuksen. Siinä haastateltiin satunnaisotannalla suomalaisia, joiden piti ottaa kantaa väittämiin, jotka olivat osin epäkorrekteja osa jopa rasistisia. Tutkimuksen ollessa kentällä sain kriittisen yhteydenoton erään valtakunnallisen sanomalehden toimittajalta, joka arvosteli tutkimusta ja sen kysymyksen asetantaa. Kylmä hiki niskassa otimme yhteyttä asiakkaaseen, joka keskustelun jälkeen oli vahvasti sitä mieltä, että tutkimus viedään suunnitellusti loppuun. Tulokset olivat selkeät – vajaa 10 % suomalaisista omasi avoimen rasistisia mielipiteitä. Tutkimuksesta tehty artikkeli herätti laajaa kiinnostusta. Olisikohan tämä tutkimus paikallaan toistaa?

Tänään voimme erilaisten paneelien ja netti-yhteisöjen avulla helposti toteuttaa mitä moninaisempia tutkimuksia ja kyselyitä. Oman lukunsa muodostavat taas käynnissä olevat vaalikoneet, jotka sisältävät täysin Soteen kuulumattomia kysymyksiä tavoitteena luokitella vastaajat puoliväkisin  johonkin arvolokeroon.

Kysyn, millaisia riskejä kyselyiden tekemisessä on  toteuttajan kannalta. Ulottuuko Cancel- tai Woke-kulttuuri pian mielipidetutkimusten tekijöihin ja tuloksiin? Toisaalta olisi hyvä keskustella  kysymyksistä, otoksista ja tiedonkeruumenetelmistä ainaisen virhemarginaali-jaarittelun  sijaan. 

PS. Aluevaaleihin on aikaa kuusi viikkoa, eikä yhtään mielipidekyselyä ole vielä näkynyt.  Maakunnallisten puolue-organisaatioiden Excelit savuavat epätieteellisistä estimaateista. Hyvä uutinen puolueille lienee, että kaikki voittavat jotain, koska mitään kunnollista vertailukohtaa ei taida löyty