Euro-vaaleista on mennyt viikko ja uudet poliittiset teemat puhdistavat pöytää. Viime viikko menikin vaalitulosta ihmetellessä. Peiliin ovat katsoneet niin politiikan tutkijat, media kuin tutkimusyritykset, joita virhemarginaali ei tällä kertaa pelastanut. Kaikki myöntävät epäonnistuneensa ja yllättyneensä, mutta oliko loppujen lopuksi muuta todella yllättävää kuin Li Anderssonin giganttinen äänimäärä? Katsotaan kolmea pointtia tuloksen selittäjinä.

Li-ilmiö

Lähes kaikissa viime vuosien vaaleissa on ollut joku ilmiömäinen ääniharava. Jo vuoden 1994 pressan vaalissa oli Elisabeth-ilmiö. Myös Haavisto ilmiöstä puhuttiin. Vuoden 2007 EK-vaaleissa Sauli Niinistö keräsi yli 60.000 ääntä vauhdittaen 11 uusmaalaista kokoomuslaista eduskuntaan Eero Lehti viimeisten joukossa. Tulos ei ollut yllätys, sillä Taloustutkimus oli kysellyt uusmaalaisten ehdokkaiden kannatusta kyselytutkimuksella saaden Niinistölle noin 50.000 kannattajaa. Jos vaalipiiri olisi ollut koko maa äänimäärä olisi ollut moninkertainen. Eli ilmiö saatiin kiinni toisin kuin tällä kertaa kuten Jari Pajunen totesi Li-ilmiöstä YLEn uutisissa.

Mielenkiintoisempi havainto on vihervasemmiston sisäinen kisa. Jotenkin voisi päätellä, että valovoimainen puheenjohtaja kääntää tämän blokin liikkuvia äänestäjiä suuntaan jos toiseen. Ville Niinistö oli viemässä vihreitä jopa pääministeri-ilmiöksi, Sanna Marin kaappasi keväällä -23 vasemmistoliiton ääniä ja nyt oli Anderssonin vuoro maksaa potut pottuina. Tässä olisi sijaa akateemiselle tutkimukselle.

Alhainen äänestysprosentti

Ei ollut yllätys tuo persujen lasku. Jo presidentinvaalien toinen kierros kertoi, että jos ei ole valovoimaista omaa ehdokasta enää pelissä, tai asia ei muuten kiinnosta, niin kotiin jäädään. Tämä näkyi monessa ”persukunnassa” äänestysinnon romahduksena – monin paikoin jäätiin 30 % tuntumaan. EU kun ei ole persujohdolle enää vain ongelma niin missä siis on persujen pihvi – muovikorkeissa?

Ihmettelen, etteivätkö toimittajat jo tunne RKP-läisten sitoutuneisuutta? Kyselyissä saatu 1 % kannatus toteutuu vaaliuurnilla 1,5 % kannatuksena. EK-vaaleissa 4 % kannatus tuo kerta kerran jälkeen noin 10 edustajan ryhmän. Siksi tuo RKP:n tulos – samoin kuin Kokoomuksen perinteisesti uskollisten äänestäjien toiminta – ei ole yllätys.

Tutkimusmenetelmät

Kyselytutkimuksia on arvosteltu kovin sanankääntein. Totta on, että viimeisissä vaaleissa on tehty kellontarkkaa työtä ja poikkeamat ovat olleet reilusti virhemarginaalin sisällä. Luulisi, että kun vaalipiirinä on koko maa niin tulos olisi helpompi ennakoida. Mitä vielä – uskon, että EK-vaalien vaalipiirijako ja kuntavaalien sirpaleisuus helpottaa kannatusarviota – vastaaville ilmiöille ei ole tilaa. Kun vastakkain ovat persoona ja puolue koko maan tasolla tilanne onkin toinen. Tästä olen Maikkarin Aamu-tvssä vierailleen Juho Rahkosen kanssa samaa mieltä. Kun yhä suurempi osa vastaajista kaivetaan paneelista saattavat ilmiöt jäädä helposti piiloon.

Samaa mieltä en ole Juhon Verkkouutissa lausutun näkemyksen kanssa, että nykyiset menetelmät ovat aikansa eläneitä. Tilastotiede on pitkälti matematiikkaa eikä sitä voi muuksi muuttaa. Toki otoskehikosta ja kysymysten asetannassa on pohtimisen varaa. Etnografialla tuskin kannatuskyselyitä tehdään jatkossakaan, mutta ilmiöiden tunnistus onkin toinen juttu!

PS. Jatketaan keskustelua vaikka Tutkimuseuran Kekrissä 29.8.2024. Siihen asti kaikille hyvää kesää ja toivotaan, että Juhannuksen sääennusteet ovat Euro-vaalien ennusteita tarkempia.