Helmikuun 5. päivä vietettiin Runebergin päivää. Suuri porvoolainen tuli kuuluisaksi 1848 kirjoittamistaan Vänrikki Ståhlin tarinoista. Suomen sodan  1808-1809 taistelijoista maalattiin urheaa kuvaa. Tarinat loivat pohjaa suomalaisen kansallistunteen nousulle Venäjän vallan alaisuudessa -tunnetuimpana maamme laulun sanat ja Porilaisten marssi. Todellisuudessa sota oli katastrofi. Ruotsin armeijan 7000 miehen vahvuudesta  vajaa neljä tuhatta miestä menetettiin jo ensimmäisenä sotavuonna ja 1809 keväällä armeijan rippeet pakenivat jäitä myöten Uumajaan. Suuri osa miehistä nääntyi nälkään ja tauteihin perääntymisvaiheessa 1809 vähemmän sankarillisesti.

Miten tämä  liittyy markina- ja mielipidetutkimukseen? Vastaus on hyvä tarina. Pelkät tulokset eivät riitä  vaan niitä pitää tulkita myös raflaavasti. Onko vastuu tutkijalla, tilaajalla vai tulkitsijalla? Minusta tuntuu, että etenkin media ei malta ja paneutua tutkimukseen kokonaisuutena  tai vaadi tutkimuksen julkaisijalta moniarvoista tulkintaa vaan tartutaan ensimmäiseen koukkuun. Tärkeää toki on saada työlle näkyvyyttä etenkin jos haetaan yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Tammikuun puolessa välissä OP-ryhmä julkaisi suuryritystutkimuksen, jonka se oli ”mahdollistanut” eli ymmärtääkseni maksanut. Työn oli toteuttanut NIBS-ajatushautomo, yritys jonka taustalla on joukko  Aalto-yliopiston professoreita.  Näyttävä työ mutta jäin kaipaamaan perustietoja: otoksen muodostusta, tiedonkeruutapaa sekä vastausprosenttia.  Uutisnälkäinen YLE otsikoi: Suurten yritysten luottamus Orpon hallitukseen on rapissut. Tekstissä kerrotaan, että kyse onkin julkisen talouden tasapainottamisesta – siihen uskoi nyt 27 % vastaajista kuin vuosi sitten vastaava luku oli 36 %.  Noh Marinin hallituksen luottamusluvut  samasta kysymyksestä olivat 1,5 % ja 3,4%.  Lisäksi en pitäisi luottamusta menetetyn jos hallituksen katsotaan onnistuneen purkamaan  työmarkkinoiden kitkatekijöitä luvuin 62,1/ 47,4 %.

Kuun lopussa julkistettiin  mielenkiintoinen   E2  toteuttama sukupolvi barometri, joka rohkeasti julkisti ”Liki puolet suomalaisista työntäisi aikuisille lapsille hoivavastuuta ikääntyneistä”.  Tähän tiivistykseen tarttui toki YLE päälähetyksissään tehden aihetta syventäviä haastatteluja. Sinänsä mielenkiintoista on kutsua ad hoc tutkimusta barometriksi – ehkä vuoden päästä kun saadaan vertailutietoa kehityksestä?

No tutkitaanpa tulosta tarkemmin – 55 % vastaajista eli enemmistö ei ole tätä mieltä.  Lisäksi auttamishalukkuus on alimmillaan kun oma eläkeikä lähestyy – siis 55-64 vuotiaiden alaryhmässä. Enemmän mietityttää kysymyksen asetanta ”Heikon julkisen talouden vuoksi aikuisten lasten pitäisi ottaa entistä enemmän hoivavastuuta  ikääntyneistä vanhemmistaan” .  Millainen olisi ollut jakauma jos tuo alun kansantalouteen viitannut johdanto olisi jätetty pois?  Muuttuvatko asenteet jos talous kääntyy nousuun? Mieleen tulee takavuosien mainio BBC:n ”Kyllä herra ministeri” – sarja. Mielipidetutkimuksia  sivunneessa jaksossa juonikas kabinettisihteeri Sir Humphrey  saa hallintoministeri Jim Hackerin joko kannattamaan tai vastustamaan yleistä asevelvollisuutta Britanniassa johdattelevien kysymysten avulla.  

PS. Jos sinua kiinnostaa kuulla miten Suomen taloudessa oikeasti juuri nyt menee ja millä menetelmin markkina- ja asiakasymmärrystä voi syventää, niin kannattaa suunnistaa Sanoma Talolle 26. helmikuuta Markkinointitutkimusseuran Research Summittiin. Lisätietoja sivuiltamme https://tutkimusseura.wordpress.com