Kuntavaaleihin on aikaa noin viisi kuukautta. Puolueiden kannatusta seurataan tästä eteenpäin lähes viikoittain. YLE ja Hesari ovat saaneet haastajan Alman tutkimuksista, jonka tiedonkeruu poikkeaa TNSn ja Taloustutkimuksen mittauksista. Seuraan tilannetta yhdistämällä Ylen ja Hesarin tutkimusten tuoreimmat tulokset. Tunnen ”veljien ” menetelmät ja uskon yhteensä 4335 haastattelun ja kahden lähes samankaltaisen laskennan yhdistelyn antavan luotettavan kuvan siitä missä mennään.
Media keskittyy kertomaan yksittäisten puolueiden kannatusmuutoksista. Taloustutkimus ja TNS saavat puolueille saman maalintulojärjestyksen pois lukien kärkipaikan, jonka TNS antaa syyskuussa Kepulle ja Taloustutkimus jakaa kärkipaikan Demareiden ja Kepun kesken. Kahden mittauksen yhdistelyllä tarjoan vielä Kepulle kärkipaikkaa luvuin 20,7 – 20,35.
Politiikankenttää jakavien ajankohtaisaiheiden kuten KiKy, Sote, Nato ja maahanmuutto tulisi näkyä puolueiden kannatuksessa. Avainkysymys on, ovatko kansalaiset muutosmyönteisiä vai pitäydytäänkö mieluimmin vanhassa vaikka pienellä narinalla? Tähän asetelmaan hain kolme eri vastinparia.
- Hallitus vs. oppositio
Perinteinen näkemys on, että oppositiossa kasvatetaan kannatusta ja hallituksessa sitä hävitään. Hallituspuolueiden kannatus on nyt 47,6 % ja opposition 50,4 %. Hallituspuolueet saivat vaaleissa 57 % kansanedustajista, joten pudotus on merkittävä. Hallituksen aikaansaannokset eivät siis vakuuta kansan enemmistöä puoluekannatuksen valossa. Etenkin Persujen kannattajat ovat erityisen tyytymättömiä vaikka puoleen kädenjälki näkyy monessa päätöksessä. Kannatuksesta on silti sulanut lähes puolet.
- Uudet johtajat vs. vanhat johtajat
Eduskuntatutkimuksen vuonna 2015 tekemän kyselyn mukaan joka viidennelle äänestäjälle puoleen puheenjohtaja on merkittävä valintakriteeri. Onnistumista vaaleissa perustellaan osin puoluejohtajan vaalityöllä ja persoonalla. Yli kaksi vuotta puoluejohtajan nuijaa ovat heiluttaneet Ville Niinistö, Juha Sipilä, Antti Rinne ja aivan omassa luokassaan Timo Soini. Edellä mainitut puheenjohtajat keräävät 63,7 % kannatuksen. Mikäli Demarit vaihtaisivat puheenjohtajaa asetelma sähköistyisi. Spekulaatiot Antti Rinteen vaihdosta ovat kuitenkin laantuneet kesän jälkeen SDP:n kannatuslukujen vahvistuessa. Uusien puheenjohtajien noste on kestänyt lähinnä noin kuukauden ajan ainakin Vasemmistoliiton ja Kokoomuksen lukuja tutkiessa. Kokoomukselle lienee pettymys, ettei Orpon valinta kääntänyt kannatusta nousuun kuin hetkellisesti.
- Muutos vs. nykytila
Tämä on mielenkiintoisin vastinpari. Kannatetaanko muutoshakuisia puolueita – suunnasta riippumatta –vai kannatetaanko nykymenon säilyttämistä. Muutospuolueiksi lasken Vasemmistoliiton, Vihreät, RKP:n ja Kokoomuksen. Näkemykset ovat eri suuntaisia esim. talous-, sosiaali- puolustuspolitiikassa, mutta selkeästi muutosta vaativia. Sen sijaan Keskusta, SDP, Perussuomaiset ja KD ovat edellä mainittuja puolueita vahvemmin nykymenon kannalla esimerkiksi ulkopolitiikkaa, työelämän muutoksia ja aluepolitiikkaa arvioitaessa. Tämä vertailu antaa 54 % kannatuksen nykyisyydelle ja 44 % muutokselle.
Enemmistö suomalaisista suhtautuu muutokseen varauksellisesti, arvioidaan sitten puolueiden näkemyksiä tai hallituksen toimintaa. Tämä on inhimillistä, tuovathan muutokset usein yksilötasolla epävarmuutta tai jopa heikennyksiä nykymenoon, usein saavutettuihin etuihin, vaikka yhteiskunnan tai talouden tila näitä muutoksia edellyttäisikin. Kuntavaaleissa ei valita päättäjiä valtiolaivan peräsimeen, mutta vaalien tulos näkyy varmasti myös päivänpolitiikassa. Ei siis ole merkityksetöntä miten välttämättömiä muutoksia perustellaan saatikka miten ne toteutetaan.
Muuten mikä puolue on kaikissa kolmessa vertailuparissa niskan päällä – Demarit, entä vähemmistössä – Kokoomus.
Juha Aalto 