Kaatuiko Vihreiden vallanvaihto johdon viestintään?

adult-african-descent-analysis-1549000

 

Ollaan palattu lähtöruutuun

Vihreiden korpitaival päättyi – niin ainakin puoluejohdossa toivotaan – Pekka Haaviston valintaan runsas viikko sitten. Avohaavaan hieraistiin vielä suolaa YLEn viimeisimmässä kannatusmittauksessa. Tulos 11,3 % kannatus – vielä 0,3 % laskulla menee jo alle kuntavaalituloksen. Alman höpsis-mittaus, joka näytti 12,9 %  kannatusta Vihreille voidaan unohtaa. Vihreiden sauna palaa edelleen – vai palaako? Kirjoitin blogissani 7.9.2017, ettei ministeriautojen avaimia kannata vielä jakaa, kun Vihreät käväisivät mittausten kolmospaikalla.  Itse asiassa nyt ollaan samalla tasolla kuin tammikuussa 2017,  jolloin Vihreiden kannatus oli HS-gallupissa 12 prosentin luokkaa. Eli ei Vihreiden peli ole vielä pelattu. Kuten Ylen Ykkösaamussa todettiin viime viikolla, hyötyy SDP aina kaikista ammattiyhdistysliikkeen ja hallituksen nokitteluista. Kevään EK-vaalien aikaan pääsevät muutkin asiat esille kuin kolmikanta ja puoluejohtajien mediapersoonat painavat äänestäjien puntareissa.

Toimiko Vihreiden johto viestinnällisenä joukkueena?

Touko Aalto nostettiin puolueen johtoon tuomaan yleispuolueen leimaa ja kannattajakunnan laajennusta Ruuhka-Suomen ulkopuolelta. Strategisesti perusteltu päätös, mutta usko siihen, että kun annetaan virka niin järki tulee kaupantekijäisenä ei todellakaan toiminut.  Ei ainakaan mitä tulee viestintään. Puheenjohtaja, joka oli myös ”vihreä” kansanedustaja jätettiin yksin vastaamaan viestinnällisiin haasteisiin, jotka mediallistuneessa toimintaympäristössä ovat etenkin politiikassa mitä ankarimmat. Yksittäisiä tiedonvälittäjiä nousi spontaanisti antamaan hämmentäviä lausuntoja milloin somessa, milloin perinteisissä medioissa, oli sitten kyseessä puheenjohtajan tekemisistä tai  puolueen linjasta.  Selvä roolitus siitä, kuka vastasi mistäkin media-areenasta tai aiheesta näytti puuttuvan ja tästähän eri politiikan toimijat saivat uusia aiheita hämmästelyyn.

 

Oliko viestintä ennakoivaa vai reaktiivista?

Perinteinen reaktiivinen viestintämalli, joka nojautuu tapahtumien selvittämiseen ja pahimmillaan selittelyyn ei toimi yrityselämässä saatikka politiikassa. Aktiivinen ote, jossa aloite on viestijällä ei yksin vastaanottajalla on ratkaisu. Nopeus, avoimmuus ja totuudenmukaisuus ovat hyviä lähtökohtia. Toki puheenjohtaja yritti parhaansa, mutta monesti ulostulot olivat hätäisiä ja niitä jouduttiin heti miten korjailemaan. Taas syntyi kuva siitä, ettei homma ollut hanskassa tai ainakin toinen hanska oli hukassa tai kaverilla lainassa.

 

Asiat ovat sitä miltä ne näyttävät

Moni viime vuosien johdon media- tai somekohu on lähtenyt pienestä liikkeelle on sitten ollut kyse Kanervan tekstareista tai Ailuksen pikku-bemarista.  Kyllähän asiassa jotain perää pitää olla kun siitä niin paljon puhutaan! Näin kuuluu vanha kansan viisaus – ja some tätä kuvaa vain vahvistaa. Kun pientä alkupaloa ei saada kuriin, on pian roihu on sellainen, että ero tehtävästä on ainoa ratkaisu. Kaikilla media-areenoilla tulisi olla aktiivinen niin busineksessä kuin politiikassa.  Vaikeaa se on nykymenossa, jossa  esimerkiksi Ben Zyskowiczin BenTV:llä on runsas 1000 seuraajaa kun taas Roni Backin tubetuksia seuraa viikoittain yli 200.000 seuraajaa – kohderyhmät ovat toki erilaiset. Miten siis toimia johtajana  mediallistuneessa ympäristössä  – tätä olen selvittämässä Johtaja on Media! – toimiston apuna.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s